Juhlia

Kahen edellisen viikon sisään on mahtunu, jos minkä näköstä juhlaa niin surullista kun ilostakin. Mun mummu (isän puolen) nukku pois heinäkuun lopussa ja viikko sitten lauantaina oli sit hänen hautajaiset. Ne meni hyvin ja oli ihanaa nähdä sukulaisia pitkästä aikaa, vaikkakin nuin surullisen asian tiimoilta. Heti seuraavana päivänä juhlittiin mun tätitettävän/kummitytön 4v synttäreitä vähän myöhässä, koska korona pilas oikeen syntymäpäivän ja juhlia piti siirtää. Seuraavalla viikolla osallistuin elämäni ensimmäisen kerran lammasjuhliin ja samalla venetsialaisiin. Eilen puolestaan oli toisen tätitettävän ristiäiset, joita juhlittiin sukulaisten kesken pienellä porukalla. Raivo on kuljettanut aina minne on sillä hetkellä pitäny mennä ja nyt vajaa 2000 kilometriä sillä ajaneena voin sanoo, että sen osto ei oo kaduttanu hetkeekään. 

Hautajaiset oli Iisalmessa ihan vaan
lähimpien sukulaisten kesken.

Kaikki meni suunnitellusti ja saatiin
pidettyä nätti siunaustilaisuus.

Alotin herkkulakon kaverin kaa kaks viikkoo sitten.
Onneks sovittiin et saan ottaa pienen palan kakkua
tällasissa tilaisuuksissa. Tarjoilut oli jeeees!

Lammasjuhlat alko montun
kaivamisella.

Valvottiin myöhään yöhön ja pidettiin
tulta yllä. 

Seuraavana päivänä, kun puita oli poltettu tarpeeks,
otettiin hiilet ylös, laitettiin lihat monttuun ja hiilet
takas päälle. Pitkä lapio katkes kesken touhun
ja jouduttiin kuumuden takia lapioimaan vuorotellen
noin kolme lapiollista vuorollaan. Kokemus sekin!

Lauantai-iltana käytiin kattoo ilotulitusta!

Sunnuntaiaamuna lähin noin seiskan
aikaan ajamaan Inkoosta Iisalmeen tämän
pienen miehen ristiäisiin. Hän sai nimeksi
Alpo Matias. Niin ylpeä täti.

Tässäkin olis ollu aihetta juhlaan,
kun käytiin maanantai-iltana kalassa
ja sain kaks ahventa yhellä heitolla.

Hirvimerkki meni ekalla läpi!

Riemu ja Raivo tapasi toisensa.
 

Nyt voin vielä paljastaa häälahjan, minkä hommasin Hyppölöille, koska he lunastivat sen viime tiistaina. Se oli mikäs muu kun 30min helikopterilento Helsingin yllä! Häissä mulle tosiaan (vasta) selvis, että sulhasella on korkeenpaikankammo, mutta siinä vaiheessa ei voinu enää lahjaa vaihtaa. Hääpari kiitteli kovasti ja tykkäs paljon, vaikka alkuun sulhasta olikin vähä jännittäny. Jäipähän ainaki mieleen! 

Sain kolmen päivän sijaisuuden (tulevat ke-pe) yhestä Espoon yläkoulusta, joten huomenna siirryn takas etelään. Sit tulenkin ens sunnuntaina ja oon varmaan Sonkajärvellä normaalia pidemmän pätkän, kun suoritan mun viimesen harjottelun tossa koululla. Siitä eteenpäin alkaakin aikamoinen loppurutistus myös muiden opintojen parissa, joten blogin puolella saattaa olla vähän hiljasempaa. Pyrin kuitenkin aina sillon tällön jotain tänne jakamaan!

Terkuin Tuikku