Raivo

Mulla on pidemmän aikaa ollu autokuume, joka nyt varsinkin kesän aikana voimistu niin suureks, että jotakin asialle oli tehtävä. Riemu on ollu mulla vajaa kolme vuotta ja niin kun jokaisessa autossa, siinäkin, on ollu aika paljon korjattavaa. Nyt alko tuntua, että mitä järkee enää korjata vanhaa, kun samaa rahaa voi sijottaa vähän uudempaan, jota toivon mukaan ei tarviis käyttää korjaajalla niin tiuhaan. Just ku sain yhen kolinan (jota oltiin etsitty monta kertaa) korjattua, Riemussa alko voimistua toisenlainen kolina rattia kääntäessä. Sen lisäks se ei aina enää käynnistyny kerralla varsinkin, jos sammutti ja halus ihan pian käynnistää sen uudelleen. Esim tankatessa se alko olla jo melkonen riesa, kun piti hätäillä, et lähteekö auto enää käyntiin. 

Jatkuvan korjaamisen lisäks mua motivoi uus auto ihan vaan vakkarin takia. Ajan niin paljon, että lähestulkoon joka päivä kävi ainakin kerran mielessä, että oispa kiva, jos omassa autossa ois vakionopeudensäädin. Bensan hintakin alko ärsyttää, joten nykynen on sitten diesel. Vaikka senkin hinta nousee jatkuvasti, on se silti aina bensaa halvempaa. Kulutuskin dieselautoissa on selvästi pienempi. 

Tämä autorumba alko pari viikkoa sitten mun viimesenä työpäivänä, kun päädyin selailemaan autoja jälleen Nettiautosta. Siellä oli tosi vähän ajettu ja siihen nähden halpa Skoda Rapid myynnissä, josta päädyin ihan soittamaan myyjälle. No, se oli niin hyvä yksilö, että autoliikkeet oli päätyny kilpailemaan siitä ja korottaneet tarjoustakin, joten siihen kisaan en sit lähteny. Nyt, kun olin jo yhdestä autosta niin innostunu, että soitin jopa myyjälle, ei mun autokuumetta saanu enää millään pois. 

Seuraavaks vuorossa oli KELTANEN (mun lempiväri) Skoda Rapid kattoluukulla ja super hyvillä varusteilla. Soitin siitä heti myyjälle, mutta sitä oltiin tulossa kattomaan samasena iltana ja myyjä aiko ilmottaa, jos se ei mene kaupaks niin varaa sit mulle sitä. Masennuin hetkellisesti, koska ihastuin siihen autoon niin kovasti ja olin aika varma, että kuka tahansa sen kyllä haluaa. Olin vastoin mun luonnetta siinä tilanteessa aika pessimistinen, mutta syystäkin. Siitä autosta ei nimittäin sen jälkeen kuulunu. 

En kuitenkaan lannistunu vaan päädyin varaamaan auton Kamuxilta seuraavaks maanantaiks Vantaalta. Maksoin 100€ varausmaksuakin sellasesta harmaasta viistoperä Skoda Rapidista. Koeajolla paljastu, että auto haisee tupakalle ja ratti tärisee ihan hulluna, jos ajaa yli 90km/h. Auto ei menny jatkoon ja varausmaksunkin sain onneks takas. 

Koeajolle

Kamuxin auton jälkeen lannistuin, mutta vaan muutamaks päiväks. Sit torstaina, kun olin kaverin luona käymässä Herttoniemessä, löysin yhen Golfin, josta soitin ja laitoin viestiä, mutta sekin oli varattu ja meni samana iltana. Golfin kanssa yhtä aikaa soitin Skoda Octaviasta Vaasaan ja se oli vielä vapaa ja varasin sen itelle heti. Sovittiin sinä iltana, että tulen junalla sunnuntaina hakemaan auton itelle. Ja tästä tämä tarina vasta alkaakin. 

VR oli vaan 10min myöhässä. 

Viikonloppu meni Poker Runin merkeissä sitten sunnuntaina Pasilaan ja siitä junaan ja kohti Vaasaa. Oltiin puhuttu aika vähän puhelimessa ja joitakin viestejä laitettu myyjän kanssa. Olin tosi optimistinen tästä autosta, koska se oli ylipäätään mulle varattu, vaikka oli yksityinen myyjä. Matkalla sit satuin laittaa mun äitille auton rekkarin ja että tsekkaa auton tiedot. Tosiaan, mulla oli tää vaihe jääny tekemättä ja omin sanoin lähdin Vaasaan melkosella "seikkailumielellä". Äiti sit kerto, et tää auton omistaja on ostanu auton vakuutusyhtiöltä ja ajanu vaan vähän aikaa ja laittanu kesäks seisontaan. Ei siis hyvältä kuulostanu. No, koska olin jo junassa, ei auttanu ku mennä kattomaan paikan päälle. Matkalla katoin itelle Airbnb-kämpän Vaasasta valmiiks ja etin myös taksin numeron netistä. 

Junamatka kesti noin neljä tuntia. 

Myyjä oli mua vastassa. Ajettiin pois keskustasta ja vaihettiin mut rattiin. Myyjä kerto reilusti auton historiasta ja näytti kuvia remontista. Ajettiin noin 20-30 minuuttia. Koska mulle tuli hyvä fiilis ja autossa oli kaikki kriteerit, mitä tulevalta autolta vaadin ja vähän ekstraakin, mentiin Vaasan ABC:lle tekemään kauppoja. Tingin vähän hinnasta, mutta petyin aika paljon, kun myyjä ei tullu juuri yhtään vastaan tai ainakaan niin paljo, mitä olin toivonu. Tämänkin tinkausvaiheen olisin toki voinu tehä puhelimessa, mutta sit kauppoja ei olis välttämättä ollenkaan syntyny. Toisaalta se, kun myyjä pysy niin vankasti hinnassaan, anto varmuuden siitä, että auto oikeesti toimii, koska se niin vahavasti usko, että se sais sen sillä hinnalla myytyä jollekkin toiselle.

Olin alkuun vähän skeptinen tätä väriä kohtaan,
mutta aika pian silmä tottu ja nyt se näyttää
jo ihan kivalta.

Vaasan auton koeajolla mentiin
Raippaluodon sillan yli. Oli aika
hienot maisemat ja tässä vaiheessa
mietin jo, että ei menny ihan hukkaan
tämä ostoreissu. 

Kello oli jo yli yheksän sunnuntai-iltana, kun annoin periks ja suostuin maksamaan myyjän viimesen hinnan. Halusin vaan jo kotiin ja ajattelin et säästänpähän sit sen taksin ja Airbnb:n, kun ostan vaan auton sen isompia miettimättä. Me tehtiin mulle Trafiin varmenne, jolla sain siirrettyä auton omiin nimiin. Lisäks kauppakirja ja nää perusjutut, mitä nyt auton ostoon tulee. Äiti autto sen verran, että otti mulle vakuutuksen, että pääsin heti lähtee ajaa. Matka meni hyvin paitsi radio lakkas toimimasta noin tunti ennen Sonkajärvee. Nopeella googlaamisella sain selville, että mun auto ei oo ainut, missä tällanen ongelma ja että se korjaantuu itestään, kun auton sammuttaa ja odottaa hetken.

En ollu ennen käyny
Vaasassa ja luulin, että
se ois lähempänä. Kotimatka
oliki yllättävän pitkä!

Onnellinen uuden auton
omistaja. Kaupat tosiaan
vähän venähti, mutta sain
nukkua pitkään seuraavana
päivänä.

Aamulla sit äiti kävi kokeilemassa, toimiiko radio ja sieltä oli kuulema kuulunu "Jumalan siunausta tällekkin vuodelle". Radio ainakin toimii, kanavan saatoin vaihtaa myöhemmin. Siirrettiin auto vielä porukalla mun nimiin ja siinäkin meinas käydä vahinko, kun kuus merkkinen koodi oli mun puhelimen Trafin välilehdelle kirjotettu edellisenä iltana. Kun avasin tämän välilehden seuraavana päivänä, koodi näky siinä noin puol sekuntia ja sivu päivitty uudestaan. Sain koodin onneks ylös, kun hoin sitä ääneen ja kirjotin lapulle ylös. Trafin sivuilla oli tän lisäks joku päivitys ja auto ei tullu heti sinne mun sivuille näkyviin niin sekin herätti epäilystä, mutta mulle riitti että ite auto on pihassa ja avaimet mulla. Ei jaksanu ressata.

Seuraavaks piti miettiä autolle nimi. Tähän astisia nimiä on ollu Raimo, Roima ja Riemu, joten samalla linjalla piti jatkaa. Parhaita nimiehdotuksia oli Riski, Ruttu ja Raivo (kiitos niistä keksijöille). Ensin ajattelin auton olevan Raivo sitten Riski, mutta koska se oli jo kerran ollu Raivo ja riski on liian käytetty sana Pohjois-Savossa, meni alkuperänen nimi jatkoon. Tähän astisista jotenki hankalin auto nimetä.

Maanantaina mentiin Raivon ja äitin kanssa korsulle ja radiokin toimi koko matkan!

Korsulla Raivo sai pesun ja jonkunlaisen
pinnotteen.

RAIVO

Oikea nimi: Skoda Octavia

Syntymävuosi: 2013

Lempiväri: Tumman sininen

Lempikirjaimet: TDI

Lempiruoka: Diesel

Lempinumero: 1,6

Turvallisia kilometrejä meille!

Terkuin Tuikku