Normi päivä

Mun viikot täällä, nyt kun arki alko, tulee olemaan aika samanlaisia. Tietysti vapaapäivät voi toivoo eri päiville ja yks kokonainen viikonloppu pitää olla vapaa joka kuukaus, mutta muuten tää on aikalailla tätä samaa. Aamulla herään siinä vaille seiska, laittaudun ja skypetän niille joilla on aikaa. Riippuu päivästä, mut meen töihin yleensä siinä seiskan ja kasin väliin. Laitan lapsille aamupalaa ja puen ne ja sit joko ite vien tai hm vie ne esikouluun. Ykkösellä eskari alkaa vasta syksyllä, mut kakkonen käy siellä joka päivä kolme tuntia. Sit puol ysiltä/ysiltä mulla on vapaa aikaa jonnekki puol yhteentoista. Tää on vähä inhottava ku ei vajaassa kolmessa tunnissa oikee mitää kerkee tehä. Salille jos lähtee ni matkoissa jo menee ja suihkussa jne. ja shoppaillakkaa ei aina pysty ku pitää vähä säästää.

        Työt jatkuu rennosti kun yleensä hm tuo ykkösen kotiin ja laitan sen suoraan vaan siihen aikaan päikkäreille. Se nukkuu yleensä pari tuntia. Sillä aikaa kakkonen kerkee tulla kotiin eskarista, syötän sen ja leikin sitten. Yritän saada sen päikkäreille, mut se alkaa olla siinä iässä et ei enää niitä nuku. Sen kyl huomaa sitten illemmasta, kun toista alkaa väsyttää ja se alkaa kiukutella pienimmistäki jutuista. Kakkosella on onneks monena päivänä just siihen kiukkuaikaan joku harrastus, on balettia, voimistelua ja jalkapalloo. Enemmän ainaki tähän mennessä oon ollu ykkösen kanssa. Kun se herää päikkäreiltä joskus kahen aikaan, syötän sen ja jos on hyvä sää, me mennään ulos. Tossa lähellä on niin hyvä yks leikkipuisto, että voisin mennä sinne vaikka joka päivä! Muutenki on niin kiva olla ulkona ja työnnellä vaa rattaita, saa ite vähä urheilua ja toinen pääsee leikkimään. Yleensä sen puiston jälkee kierrän pidemmän kautta kotiin, koska tykkään kävellä ja sit ku se vaa istuu hiljaa ja kahtelee ni tosi helppo. 

         Ollaan normaalisti takas kotona siinä neljän aikaan. Samoihin aikoihin tulee myös hm kakkosen kanssa ja maanantaisin ja tiistaisin se on hakenu myös isommat lapset koulusta. Alotan päivällisen tekemisen samantien. Välillä se on hankalaa, kun lapset pyörii ja itkee jaloissa, mut monesti sillo voi laittaa tv:n päälle, vaikka niillä telkkarin kahtominen on rajotettu aika minimiin. Ne rauhottuu sit ihanasti sohvalle, kun telkkari on niille niin harvinaista herkkua. 

         Päivällisen jälkeen autan iltapesuissa riippuen mihin asti oon töissä. Yleensä lopetan kuudelta tai puol seiskalta. Vaikee vaan vielä näi alussa, kun yritän olla avuks, mutta lapset itkee kaikessa äitiä, että minä en muka sais ees maitoo niille kaataa. Tai lähinnä kakkonen on siihen aikaan sitä mieltä. Joskus se vetää hirveet kilarit, jos ees katon sitä. Yritäppä siinä sit olla hyvä au pair :D No mut eiköhän se siitä, kuhan enemmän vielä tottuu minuun. Entisen kohalla kuulema meni muutama kuukaus. 

         Mun vapaa-aikana sit meen joko yhen saksalaisen kanssa salille tai sit ostoksille yksin tai kaverin kanssa tai sit istun omassa huoneessa. Vapaa-aikana ei vaan huvita olla tuolla keittiössä, vaan tarvii sen oman ajan. Yks päivä kun alotin vasta kahelta työt, vietin aamupäivän sen saksalaisen kanssa. Käytiin aamupalalla ja sit ostettiin jätskit ja mentiin syömään ne semmoselle vanhalle hienolle rakennukselle. Joskus pitää ottaa ihtee ihan niskasta kiinni, että tulee lähettyä. Välillä on niin poikki, ettei jaksais lähtee minnekkään, vaikka tietää et on parempi mieli sit ku tulee takas kotiin. 

Tässä mun aamupala ja lounas samassa. 

Palace of Fine Arts

 

NAM! 

 

Ei ehkä tästä kuvasta hoksaa, mut ihan kauheen jyrkkiä ja korkeita jotkut mäet täällä. Hyvällä omalla tunnolla sai jätskin syödä, kun monta sataa metriä nous tommosta mäkee.
 

Terkuin Tuikku