Kuukaus takana

Mitä ihmettä, miten nopeesti tää aika oikeen menee? Huomenna tasan kuukaus siitä, kun tulin tähän perheeseen! On ollu kyllä mahtavaa enkä oo katunu päivääkään. Ikävä on ollu vaan kerran, kun vuos vaihtu niin piti vähä mietiskellä asioita(krapulalla saatto olla osuutta asiaan). Sit ku arki alko ni ei oo kerenny eikä ees huvittanu mietiskellä mitään. Mitäpä sitä suotta, kun kaikki on hyvin ja kuitenki samalla pallolla täällä kaikki pyöritään. Oon vaan nyt vähä kauempana ja poissa vähä pidempään kotoo kun normaalisti. 

      Kuukaudessa oon oppinu tyyliin joka päivä uuden sanan tai pariki, enkuks tietty. Mun ääntäminen on ainaki omasta mielestä parantunu. Oon siis päässy eroon siitä kuuluisasta rallienkusta. Oon paljo itsevarmempi muutenki nyt puhumaan, koska loppujen lopuks ku miettii, ni en mäkää naura niille, jotka yrittää puhua suomee niin tuskin kukaan täälläkään nauraa mulle. Senku vaan yrittää niin aina saan itseni ymmärretyks. Kielioppi saattaa mennä välillä vähä pieleen, mut kyllä mä jo preesenssin ja imperfektin erotan, jee! 

      Oon nähny näin lyhyessä ajassa NIIN PALJO! Ensin New York sit San Franciscosta Hawaiille ja kohta jo Losiin. Oikeestikko kaikki tämä yhessä kuukaudessa? Nyt vasta tajusin, kun kirjotin sen tähän mun silmien eteen. IHAN HUIPPUA! Ja niin paljo vielä edessä =) Päätin kyllä ton Hawaiin jälkeen, et en ihan vähään aikaan lentokoneeseen mene. Tytöt kyllä puhu jotain Las Vegasista että saas nähä, apua. 

      Tässä ajassa oon saanu muutaman hyvän kaverin, joista oon tosi ilonen. Yks jäi training schoolin jälkeen new yorkiin, koska sen host perhe oli sieltä, mut ollaan yhteyksissä melkein päivittäin, koska meillä synkkas niin hyvin. Yks suomikaveri asuu ihan tossa 5min kävelymatkan päässä, jonka kaa nähään pari kolme kertaa viikossa. Sit yhen kaverin sain sen entisen au pairin kautta ja sen kanssa käydään yhessä salilla ja joskus muuten vaa hengailemassa jossain. Yks kaveri asuu myös aika lähellä, siihen tutustuin losin matkalla paremmin. Ei täällä pärjäis ilman kavereita. Ja varsinki jos se kamu on myös au pair on vaan nii ihana vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia niiden kaa ja kysyä vinkkejä, jos toisella on esim saman ikäsiä lapsia hoidettavana tai jos isäntäperhe mietityttää.

        Mulla ei oo kyllä mietityttäny tää perhe yhtään. Nää on niin huippuja! Tässä ajassa voin jo melko varmuudella sanoo, että en vaihda perhettä. Nuo on niin jotenki aitoja ihmisiä ja semmosia ystävällisiä. Kaikesta voidaan sopia ja keskustella ja minäkin oon yks perheenjäsen täällä. Ne ymmärtää miten rankkaa lasten hoito välillä on ja haluaa auttaa mua parhaansa mukaan pärjäämään niiden kanssa. Niillä ei oo talossa kameroita niiku joillakin perheillä ja ne ei oo niin tarkkoja, et kenen kuuluu maksaa mikäkin. Mulla ei oo mitään kotiintulo aikaa ja mua pidetään ihan aikuisena ihmisenä täällä. Joissakin perheissä hostit saattaa pitää sua ihan silmätikkuna niiku jotain teini-ikästä. Saan myös käyttää puhelinta työaikana ja sopia illan menot, jos on tarvis. Oon saanu siis toisen perheen täällä ja nyt saan kerranki olla yhen vuoden isosisko, pikkusiskona olo on jo aika tuttua! 

        Lapset ei ujostele enää juuri ollenkaa. Alan pikkuhiljaa osata talon tavat ja tavaroiden paikat. Osaan kulkee bussilla ite ja varmaan kohta myös autolla, kun saatiin minutkin vihdoin siihen auton vakuutukseen. Täällä oon jo oppinu laittamaan astiat suoraan tiskikoneeseen, mitä en suomessa aina tehny. Pesen myös ite omat pyykit, joten ehkä ku tuun täältä takas oon hirmu aikuinen ja viisas. Pitää keksiä vielä joku toisenlainen rahan käyttötapa, kun tähän mennessä se on ollu vaan silleen, että palkka tuli ja meni. Kuhan saan ostettua kaikki normijutut mitä tarviin tänne, voin alkaa vähä säästämään. Esim yks pv olin menossa salille niin jouduin ostaa kaikki uudet salikamat, koska ei ollu järkee ottaa niitä suomesta. 

        Nyt on ollu nii paljo kaikkee uutta ja ihmeellistä, että jännä nähä meneekö seuraavat kuukaudet myös yhtä vauhdilla. 

       

       

Terkuin Tuikku