lauantai 13. helmikuuta 2016

Au pairin mietiskelyjä

Arvostan kyllä au pairien työtä kovasti. Monihan siis tulee tänne ja luulee, et wohoo nyt voi asua vuoden ulkomailla, reissata, löytää miehen ja mennä naimisiin. Ei se kuitenkaa sitä ole, koska ensinnäkää tällä palkalla ei reissuihin lähetä ihan joka viikko, saatika mennä naimisiin. Toiseks, sun pitää tehä oikeesti töitä täällä! Illalla ei välttämättä jaksa lähtee enää mihinkään, jos on ollu rankka päivä. Maksimi on siis se 45 tuntia, minkä au pairilla saa teettää. Jotkut perheet käyttää sen kokonaan, mut esim mun täytyy viikossa olla töissä noin 40-43tuntia. Tiiän montaki au pairia, joilla toi luku alkaa kolmosella. 
      Perheitähän voi verrata keskenään. Montako lasta? Minkä ikäsiä? Onko villejä vai suht rauhallisia? Totteleeko hyvin? Mites host vanhemmat? Näitä kysymyksiä riittäis loputtomiin. Edelleen niiku oon jo sanonu, mulla on käyny niin hyvä tuuri tän mun perheen kanssa. Kaverit kun aina kysyy, et monta lasta sun perheessä ja ku vastaan et neljä ne on aina sillee et mitä ihmettä. Otan joskus kaiken kunnian itelle, enkä kerro et suurimmaks osaks hoidan vaan kahta pienintä. Haha, enhän mä sillon tiennykkää ku tänne päätin lähtee, et tää tulis olemaan näinki helppoo. Olin asennoitunu jotenki, et oisin enemmän niiden neljän kanssa. Tietty tiesin iät etukäteen ja kaikki jo tietää et 10 ja 13 -vuotiaat on jo helpompia. Mut silti on aina kiva, kun ainakin muut au pairit arvostaa mun työtä! 
      Au pairina oleminen on niin outo juttu, et en tiedä onko se auennu mulle itellekkää vielä kunnolla. Sitä vaa tullaan tänne ihan ventovieraaseen perheeseen parin skypepuhelun jälkeen ja asutaan täällä vuos. Sulla on suuri vastuu perheen lapsista ja sen lisäks myös susta itestä. Et voi käyttäytyä(esim. pukeutua, meikata tai puhua) miten vaa huvittaa, koska lapset ottaa susta esimerkkiä. Tottakai saat käyttää omia vaatteita, mut oma ajatus on et en kehtais mitään ylipaljastavia tai muuten vaa liian räväköitä vaatteita/meikkejä käyttää. Näyttäs muutenki hassulta, jos menisin minishortseissa ja hirmu minitopissa ja kauheissa meikeissä tonne leikkipuistoon, missä muut mammat kahtois kummastuneena. Kiroilla ei myöskään täällä voi. Tietty suomeks pystyy, mut seki tulee vaan sellasissa oikeissa tilanteissa. Yleensä ei tunnu luontaselle kirota täällä suomeks ja eipä noita tilanteitakaa oo niin paljoo tullu. Yks päivä tapahtu sellanen et laitoin ykköselle ruuan sen matalalle pöydälle ja kun käänsin pään hetkeksi ni koira oli syöny sen lapsen kupin tyhjäks. Siinä vaiheessa oli hyvä, että kukaan samalla kadulla asuvista ei puhunu suomea. Koira luultavasti osas ku siihen malliin kahto, että ymmärti :D
        Yhen tytön kanssa ku juttelin niin säälitti ihan. Se jatko vuottansa täällä vielä toisella vuodella samassa perheessä. Se kuitenki kerto, että vanhemmat on aina myöhässä. Jos työt pitäs loppua klo 17 niin ne on yleensä kotona vasta 17.30. Hän ei myöskään kuulema saa viikon aikatauluja etukäteen. Vanhemmat saattaa teetättää sillä enemmän ku kymmenen tuntia päivässä, vaikka se on sääntöjen vastaista. Hän kuitenki sano, että perhe on muuten niin mukava ja tykkää niistä kovasti niin siks ei halunnu vaihtaa perhettä. Toinen ääripää on sit toinen tyttö, joka kerto, että sen hostit on tosi tarkkoja kaikesta. Ei saa käyttää mitään hajuvettä ja joskus aikataulu on jopa minuutin tarkkaa, että kotona pitää olla esim 15.47. Tän tytön hostit ei oo ottanu tätä tyttöö silleen kunnolla perheeseen, eikä ne oo kiinnostuneita sen kuulumisista tai mistään muustakaan. Vähä vaikeita tilanteita molemmat, mut jos mun pitäs valita, ottasin ton ekan tytön perheen, koska ajoista voi aina sopia, mut jos et oo automaattisesti osa perhettä, et tuu olemaan sitä ikinä. Näin se vaan on..
       Au pairit tykkää kysellä toisten perheistä ja vertailla. Aina on hyviä ja huonoja puolia. Osalla on isompi huone. Jotkut joutuu käyttää samaa kylppäriä kun lapset tai koko perhe. Joillakin on oma sisäänkäynti ulkoo, jotkut joutuu kulkee koko talon läpi, et pääsee omaan huoneeseen. Joillakin on iso sänky, joillaki oma olkkari. Joillekkin maksetaan puhelinlasku, jotkut joutuu maksaa sen ite. Auto on käytössä suurimmalla osalla myös vapaa-ajalla, jotkut kuitenki joutuu käyttää bussia. Joidenki taloissa on kamerat, suurimmalla osalla ei. Osa perheistä hyväksyy yövieraat, osa ei. 
       Mä oon ottanu täällä sellasen asenteen, et kaikesta voi keskustella perheen kanssa, jos joku häirihtee. Ja ku ei vaa ota sitä asennetta et on työntekijä vaan sen et on osa sitä perhettä ja vähä niiku auttaa vaan lastenhoidossa ja pyykissä ja näissä normijutuissa. Aika menee paljo nopeemmin, ku ajattelee silleen positiivisesti. Ja en oo liian tarkka noissa aikatauluissa. Monena päivänä oon esim jääny työajan jälkeen vielä kokkailee koko perheelle. Varmasti se hyvyys tulee sitten vastaan joku päivä! Ja itseasiassa on välillä tullukki, ku oon yllärinä joskus päässy aikasemmi mitä ois pitäny. 
Löysin itelle lentopallon

Rannalla 

Välillä on helppoo

Ai ruskettuuko täällä? 
Terkuin Tuikku 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti