LCC tapaamiset

Minä käyn joka kuukaus tapaamassa yhtä naista muiden mun ryhmän au pairien kaa. Se on yks etu, kun tulee järjestön kautta. Tää nainen on meidän paikallinen konsulantti/kolsuntantti tai mitenköhä lie kirjotettaan. Hän haastattelee meitä, että onko kaikki menny hyvin perheessä. Joka kerta se kysyy samat kysymykset: maksaako perhe mulle palkan säännöllisesti, enhän tee enempää ku 45h viikossa tai 10h päivässä ja että onhan kaikki muutenki hyvin. Hän myös kysyy ja neuvoo opiskeluun liittyvissä asioissa, kun täällähän tosiaan pitää opiskella, koska se kuuluu osana siihen viisumiin. Vuoden aikana pitää tulla täyteen 72h ihan mitä vaan aineita, joten se ei oo paljoo vaadittu. Mä aion ottaa semmosia viikonloppu kursseja. 

     Tämä nainen eli meidän Local Child care Consultant on tosi kiva. Heti ekalla viikolla kun tulin, se tuli meille ja käytiin yhessä hostien kaa kaikki säännöt läpi, ettei mikään jää epäselväks. Se tekee sen kaikkien kanssa, koska siitä sille maksetaan. Tämmönen täti on kyllä hyvä olla jokaisella au pairilla, koska monella on ongelmia perheen kaa ja monesti sit tää LCC on siinä välissä ratkomassa niitä, jos au pair ei ite uskalla sanoo jotain asiaa suoraan perheelle. Esim, jos palkka tulee aina myöhässä tai joka päivä työaika venyy niin monesti tollasia asioita on vaikee sanoo sille perheelle, koska periaatteessa, vaikka ne on vähä ku perhettä, on ne myös sun työnantajia. Mulla ei oo ollu mitään ongelmia perheen kanssa ja jos ois niin uskon kyllä, että saisin ite sanottua ne asiat suoraan hosteille, ettei tarvis monen mutkan kautta selvitellä. Osa täällä on ujompia niin siks tollanen selvittelijä on hyvä olla. Ja muutenki kiva, kun tuossa meidänki ryhmässä on reilu kymmenen tyttöö ihan tästä samalta asuinalueelta ni pääs tutustuu niihin ton ryhmän kautta. Se mun suomikamukin on suolta samasta ryhmästä ja sit pari muuta. 

       Mun eka LCC tapaaminen oli joulukuussa. Meidät kaikki yli kymmenen au pairia kututtiin sen lcc:n luo viettää pikkujouluja. Kaikki osti jonku pienen lahjan ja niitä sit vaiheltiin keskenään. Saatiin tehä omat joulukuusenkoristeet ja meille tarjottiin syömistä ja juomista. Aika meni nopeesti ja kaikilla oli kivaa. 

       Seuraavalla kerralla tammikuussa mentiin koko porukalla pizzalle. Meidän LCC:n mies omisti sen pizzerian, joten pistettiin piikkiin ja kaikki pääs halvalla! Siellä oli myös meille semmonen paloturvallisuus koulutus, joka oli ihan opettavainen. Tapaamiset on aina sunnuntaisin ni yleensä oon tosi väsy sillo illasta.

       Eilen onneks tapaaminen oli järjestetty aamu 11 Land's end nimisellä patikointi/retkeily paikalla. Kaikkien piti olla siellä tasan kello 11 ja minä tapani mukaan olin tietty ajoissa niin ärsytti suuresti, kun viimeset tuli puol tuntia PUOL TUNTIA myöhässä (täällä huomaa nää kulttuurierot). Kun ne vihdoin tuli, käveltii semmosta rantareittiä pitkin noin tunti. Oli ihanan lämmin päivä niin pystyin olemaan taas ihan vaan topilla ja sain lisää väriä ihoon<3 Maisemat oli ihan huikeet ja päätin, et vien mun kaikki suomivieraat sinne syömään ja käveleksii, kuhan ne tulee tänne. Siellä siis oli pari ravintolaa, jossa näkymät on kans ihan loistavat. 

         Ens kuun tapaaminen on 12. pv ja täällä on semmonen ku St. Patrick's day parade. Sillon kaikki pukee jotain vihreetä ja sit juhlitaan pyhää patrickia :D Se on joku uskontoon liityvä juhla, mut ei niin yleinen Suomessa ku täällä. 

        

       

Tykkäsin maisemista kovasti

Vähän näkyy sitä ravintolaa tuolla vasemmalla

Ei voi muuta ku hymyillä ku arska paistaa! 

Siellä oli kiva kivilabyrintti 

Siellä me ollaan 

Tässä osa mun ryhmästä, muutama tyttö puuttuu..

<3 

Terkuin Tuikku