San Francisco 7.12.2015

Nyt se alkaa olla jo varmaa, että meitsi lähtee San Franciscoon joulukuussa APUA! Eilen tuli soitto Amerikan pään Cultural Caresta, että perhe C on ilmottanu haluavansa minut au pairikseen. Sanoin heippa yöunille sen puhelun jälkeen.

      Juteltiin tämän perheen kanssa viikonloppuna muutaman kerran ja he sit sanovat, että ilmota sitten, jos susta tuntuu, että tämä ois hyvä match. Laitoin sähköpostia heti seuraavana päivänä, että KYLLÄ! Meni sit pari päivää, että se tyttö soitti sieltä Amerikasta ja koko homma varmistu viimesen päälle. Ei tätä vaan osaa todeksi vielä uskoa. Nyt ootan vaan, että pääsen Helsinkiin semmoseen viisumihaastatteluun. 

       En uskaltanu kirjottaa tästä ennen ku kaikki on varmaa, etten vaan taas pettyis niinku viime kerralla kun löyty hyvä perhe. Edellinen perhe ilmotti siis vaan yht äkkiä, että ovat löytäneet jonkun muun. En tienny yhtään, että sanoinko jotain väärin tms. Mutta sillä ei oo enää väliä, koska löysin tämän vielä paremman perheen aika nopeesti sen jälkeen. 

       

Perhe C asuu siis San Franciscon esikaupungissa lähellä rantaa. Perheessä on neljä lasta, kaksi aikasemmasta avioliitosta 10 ja 13 -vuotiaat ja kaks pienempää kohta 2 ja 4 -vuotiaat tästä avioliitosta. Vanhemmat lapset ois välillä isänsä luona ja kuulema sillon kun he ovat pienempien kanssa, niistä on vaan apua au pairille. Vanhemmat lapset pelaa jalkapalloa ja koko perhe tykkää lasketella paitsi tietysti pienimmät. Ens vuonna ne aiko opettaa sen 4-vuotiaan myös rinteeseen. Heillä on oma omenatila pohjois Californiassa, jossa vietettäis viikonloppuja sillon tällön. Talossa on kuus huonetta ja jos oikein ymmärsin, myös kuus kylpyhuonetta. Mulla on oma kylppäri ja tietty huone, jossa iso sänky ja vaatekomero ja tuoli. Perheen isovanhemmat asuu 30min päässä ja heillä ois uima-allas, jossa käytäis uimassa lasten kanssa välillä. Perheen isällä on oma yritys ja äiti on kotiäitinä. Auton saisin kuulema käyttöön aina kun muut ei sitä tarvii. Mun tehtäviin kuuluis lasten aamujutut, kuskaaminen kouluun ja harrastuksiin ja suurimmaks osaks sen neljä vuotiaan kanssa leikkiminen ja välillä myös sen pienimmän, kun vanhemmat on iltaa viettämässä ja silleen. 

       Ollaan Skypetelty nyt monena päivänä ja joka kerta tuntuu vaan kivemmalta ja kivemmalta. Hauska kun kukaan niistä ei osaa sanoa mun nimee eikä lempinimee niin jouduin lähettää videon niille, kun sanon ne, että saavat harjotella. Aamulla oli tullu viesti, että ne oli harjotellu koko päivän eikä kukaan vaan onnistu. Päättivät yhteistuumin kutsua mua pelkällä T-kitjaimella ja se kyllä sopii mulle! Sain myös jutella heidän nykyisen saksalaisen au pairin kanssa ja se kerto kyllä rehellisesti risut ja ruusut. Sain myös hänen numeron niin voin kuulema aina kun tulee jotain kysyttävää niin vaan kysyä. Oonki käyttäny tuon tilaisuuden ja kyselly kaikkea mahollista ja se au pair vastaa tosi hyvin niihin =) Saatiin myös selville, että saatetaan olla ehkä kolme päivää siellä yhtä aikaa ja hän lupas neuvoo mulle juttuja, se ois tosi kiva! 

        Oon nyt alottanu kirjottaa jo pakkauslistaa sekä to do -listaa. Äsken myös tuli puhelu Ruotsin toimistolta ja neuvovat minua vielä eteenpäin esim viisumi ja ajokorttijutuissa. 

        Aamulla, kun heräsin hunosti nukutun yön jälkeen, tuli vaan semmonen olo, että pakko päästä lenkille, kun nyt "viimesiä" kertoja sitä täällä voi tehä. Puin lämpimästi ja suuntasin siis ulos ja lenkillä tuli sit semmonen selkeys asioihin ja sen myötä hirmu hyvä olo. 

 Terkuin Tuikku

Ihana perhe

Eilen yöllä tuli taas uus perhe match. Se oli aivan huippu!! En löytäny mitään vikaa koko perheestä paitsi ainut tositosi pieni miinus oli, että he haluaavat au pairin vasta tammikuussa. Oispahan aikaa sit rauhassa kaikki viisumi sun muut jutut tehä.

      Me juteltiin eilen sitte heti Skypessä puoltoista tuntia! Siis se juttu vaan luisti eikä se tilanne tuntunu ollenkaan sellaselta viralliselta. Juteltiin vähä kaikesta laidasta laitaan ja koska se tilanne tuli niin äkkiä ni mulla ei ollu mitään kysymyksiä valmiiks ja koin sen paremmiks kun sen, että valmistautuu ja jännittää sitä tilannetta koko päivän. Juttelin siis sen perheen äidin kanssa ja meillä tuntu heti olevan samat ajateukset oikeestaan kaikesta. 

       Perheessä ois siis kolme lasta, jotka ois kymmenen, kahdeksan ja yks vuotiaat. Perheen äiti ois suurimman osan ajasta sen pienimmän kanssa, joten mun tehtäviin kuuluis vanhempien lapsien aamujutut ja eväiden teko, kouluun vienti ja tietty harrastuksiin ja muuten vaan heidän kanssa leikkiminen ja auttaminen läksyissä. Pienimmän kanssa äiti kuulema saattais sillon tällön tarvita apua noin viiden tunnin pätkissä, että sillon oisin yksin sen kanssa. 

       Netissä lukee, että sen kyllä tuntee kun se oikee perhe osuu kohalle ja nyt se vihdoin tapahtu myös mulle. Nyt vaan tuli sitten uus onglema/pelko. Entä jos se perhe löytää jonkun muun? Mä oon kyllä päättäny, että minut ne haluaa, mutta silti. Yritän nyt pitää kokoajan yhteyttä ja kiinnostusta yllä, ettei ne unoha mua, mutta pitää myös muistaa, että ei mene ahdistelun puolelle :D 

     Seuraava askel on se, että juttelen koko perheen kanssa Skypessä. Toivon, että myös muut perheen jäsenet tykkää musta. Vaikee vaan tietää, että millon sen KYLLÄ sanan voi sanoa sille perheelle. Onko esim tyhmää sannoo se jo heti seuraavalla viikolla? 

     Tämä match tuli jo minun uniin ja oon tosi innoissani! Nyt pitää vähä rahottua, joten hyvää illan jatkoa kaikille :)

Terkuin Tuikku

Turku kutsuu

Noniin! Nyt oon täyttäny Culturalcaren hakemuksen kokonaan ja se lähti käsiteltäväksi ylemmälle taholle. Ei voi muuta kuin kehua tuota CC:n toimintaa! Tänään sieltä tosi iloinen nainen soitti (suomeksi onneks) ja kyseli hakemuksesta ja anto vielä vinkkejä sen parantamiseen. Edellinen järjestö ei tullu ollenkaan näin "lähelle", aina vaan laiteltiin joitaki virallisia sähköpostiviestejä. Myöskään näitä vinkkejä ei edelliseltä järjestöltä herunu vaan niitä piti ite kalastella, jos jotain halusi parantaa..
     Tosiaan, otsikosta voi jo päätellä, että Turkuunhan sitä lähdetään haastatteluun ja tänä aamuna sain siitä vasta tietää. Nopeet lähdöt on onneks mun juttu niin ei hirveetä stressiä tullu. Nopeesti vaan serkulta yöpaikka ja bussilippua tilaamaan (tai no äiti tilas, kun seki on yhtä innoissaan tästä uudesta järjestöstä kun minä) ja kamat reppuun. Päätin ottaa vaan pienen repun selkään, koska joudun odottaa Jyväskylässä kolme tuntia ja aion kuluttaa sen ajan Forumissa<3 
      Varmaan herää kysymys, että miks Turkuun. No, Kuopiossa tämä haastattelu ois ollu vasta 20. pv ja se ois viivästyttäny mun lähtöä ainaki kuukaudella, koska joulun aikaan au paireja ei jobbailla. Turussa mulla on tosiaan sukulaisia niin tuleepahan niitä sit nähtyä samalla. Bussilla matka maksaa edestakasin 42€, joten melkei sama raha menis bensoihin Kuopioon. Kaks päivää menee kyllä matkustaessa, mutta mullahan ei ole kuin aikaa, kun työtkii on niin satunnaisia. 
      Haastattelu on Turussa keskiviikkona klo 16.30. En tiedä mitä siellä kysellään, mutta jos edellisen järjestön haastattelua muistelee, ne testaa enkun taidon, kyselee vielä lastenhoitokokemukista ja tietysti musta itestä. Jos oikein ymmärsin, tämä haastattelu kestää puol tuntia. Edellisessä paikassa se kesti kolme! Mietittiin äitin kanssa, että eikö tätä voi hoitaa skypessä, mutta kai se on turvallisempaa näin. Nimittäin nämä samat jutut tehdään niille au pair perheille haastatteluista lähtien. On kiva ajatella, että ne näkee sen ihmisen ja saavat varmemman kuvan siitä perheestä kun esim just skypen välityksellä. 

Viikonloppuna sain taas tutustua au pair elämään, kun olin näiden ihanien kanssa perjantaista sunnuntaihin.

Nyt nukkumaan niin jaksaa matkustaa huomenna koko päivän...HYVÄÄ YÖTÄ!

Terkuin Tuikku