Outoja juttuja

Tähän väliin taas outoja juttuja, mitä oon listannu muistiin täällä ollessa. Jotkut niistä mietiyttää tai jopa ärsyttää, mut yritän ajatella, että tämä on amerikka..

Ekana listassa on "hätävilkuilla parkkiin". Joo niiku ehkä oon jo maininnu, täällä on kauheen vaikee löytää mistään parkkipaikkaa, koska kaikkialla on vaan tienvarsiparkkeja. Isoja parkkialueita on vaan isojen kauppojen yhteydessä. Jos sun pitää hakea joku tyyppi jostain nopeesti tai muuten vaan käväset nopeesti hakemassa jotain, niin yleisin parkkeeraus tyyli on auton jättäminen keskelle tietä hätävilkut päällä. Se on tosi rasittavaa, koska niitä joutuu väistelemään joskus tosi ahtaista väleistä. Ja sit ku Suomessa hätävilkkuja käytetään, jos on oikeesti hätä! En ees tiedä, mitä vilkkuja tai nappuloita pitäs painella, jos täällä ois oikee hätä. Varmaan pitäs vaan mennä keskelle tietä huitomaan. Pitää kyl myöntää, että aina kun meen ostaa nopeesti frozen yogurttia niin jätän auton puoliks bussipysäkille hätävilkut päällä, että en oo itekkää sen viksumpi! :D

Kerroinkohan jo siitä teehanasta ja ihmesilppurista tiskialtaassa? No jokatapauksessa ne edelleen ihmetyttää mua. Se teehana on siis siinä normihanan vieressä ja sieltä tulee vaan ihan tosi kuumaa vettä. Näillä on silti teepannu aina siinä liedellä oottamassa. Ja sit se silppuri on niin turha juttu. Suomen tiskialtaissa on tosi pienet kolot, että sinne pääsis mahollisimman vähä ruokaa tai muuta sinne ei kuuluvaa. Täällä on vähä eri meininki. Siinä, minne se vesi menee, ei oo mitään siivilää vaan ihan avonainen iso reikä. MUTTA! Siellä altaan alla on sellanen silppuri, et ku nappia painaa sillon ku se aukko on tarpeeks täynnä ruokaa niin alkaa hurina ja ne ruuat silpoontuu siellä sisällä niin pieneks, et menee suoraan veden mukana pois. Siis tämä on ehkä epäekologisin juttu ikinä. Ihan isoimmat ruuanpalaset laitetaan kyllä bioastiaan, mutta pienen mandariinin kokoset ja siitä pienemmät annetaan mennä vaan sinne silpottavaks. Mä oon pitäny ihteni kurissa et kaavin tähteet lautaselta bioastiaan. Oishan se vaan niin helppoo vedellä huuhtasta kaikki sinne veden mukana, mutta se tuntuu vaan niin väärältä. 

Täällä käytetään ihan hulluna minigrip pusseja. Joka ikinen juttu tungetaan semmoseen. Meidän laatikoista taitaa löytyä neljää tai jopa viittä eri kokoa. Yks päivä keitin kanamunia itelle ja muutama jäi yli ja olin laittaa niitä jääkaappiin. Hm kuitenki anto mulle, ylläriylläri, minigrip pussin, että laittasin ne sinne. Ihan turhaa mun mielestä, koska mikskä ne kanamunat muutenkaa muuttuis, kun niissä on kuori päällä. Yks päivä näin myös meidän jääkaapissa ananaspurkin, jossa oli päällä minigrip pussi. Se pussi ei siis ollu kiinni ja se oli vaan siinä päällä silleen, muka estämässä jotakin. Kaikki snacksit ja ylijäämä ruuat laitetaan myös kyseisiin pusseihin ja lopulta ne heitetään roskiin, kun ne on ajautunu jääkaapissa liian taakse, silleen ettei niitä nää, ja homehtunu. Ihan paras minigrippussitarina on kuitenki täältä mun salilta. Yks toveri saunassa oli ottanu puhelimen tämmöseen pussiin ja kuunteli kuulokkeilla musiikkia sieltä. Teki mieli itkee, mutta hei tapansa kullaki! :D 

Oon ihan ihmeissään ollu, että noi ostaa kaiken luomuna, et eikö se oo kallista. Suomessa ainaki on. Nyt oon alkanu hoksata, että joka paikassa on luomuruokaa. Mutta tajusin vasta, että ilmeisesti riittää kun ruoka on tehty Amerikassa niin sitä voi sanoa luomuks. Voi olla, että se on vaan myyntikikka. 

Ite kun tykkään laittaa shortsit tai hameen heti kun on vähä lämpimämpää niin on outoo sit ku joku kävelee tuolla toppatakissa vastaan. Vasinki aasialaiset pukeutuu tosi lämpimästi, vaikka ois kuinka helle. Täällä on nyt talvi, mutta en ymmärrä kuinka lämmintä pitäs olla, että kiinalaiset jättäis toppatakit kotiin. Normi lämmin päivä on noin +22. 

Aina ku kävelen ykkösen kanssa tuolla rattailla niin pistää silmään ihmisten varastot. Ihan kauheena tavaraa. Vanhaa, ehjää ja rikkinäistä. Täällä ei heitetä mitään pois, vaan kaikki hamstrataan siltä varalta, jos joskus jotain vielä tartteis. Autotallien tarkotus on täällä olla ihan vaan varastona. Jotkut viisaat pitää ne siistinä, ettei tarvii jännittää aina että löytyykö parkkipaikkaa. Meidänkii varastossa on puolet semmosta, minkä minä ainaki heittäisin ihan ilman miettimistä menemään. Ei kukaan tarvii kymmeniä mattoja tai rikkinäisiä pyöriä. Ongelma taitaa olla vaan siinä, että sitä tavaraa ei kehdata roudata kaatopaikalle tai minne ikinä se täällä viedäänkään.

Ihan pimmee juttu on se, ettei täällä oo katuvaloja. Illat on hämäriä ja katuvalot ois kyllä tarpeen, mutta kun koko valoja ei oo olemassakaan. Suomessa on ja ne osataan sammuttaa ainaki mun kotona ilta 11. Mut täällä käytiin kävelyllä yks ilta ennen ysiä niin oli kyllä jo tosi pimmeetä. Ainoat valot näin sellasella parkkialueella, mut muuten kyllä tuommosella ihan normi tiellä sais otsalampun kanssa kävellä. Keskustassa näkee mun mielestä pelkkien mainosvalojen ansiosta, mut täällä syrjemmässä ei sellasia oo, 

Näin elämäni ensimmäisen kojootin muuten sillä kävely reissulla. Se oli reilu viidenkymmenen metrin päässä, mut oli silti siistiä nähä se. Kojootti näyttää ihan koiralta, jolla on huono ryhti. En tiiä kyllä miten se on mahollista, mutta niin minä sitä kuvailisin. Kerroin hmlle kotona ja se sano et jos kojootti tulee nii pitää näyttää mahollisimman isolta ja tehä ääntä. Ei ne hyökkää ihmisten kimppuun, mut ku ne kulkee laumoissa niin koirille ne on iso uhka. 

Viimenen listalla oleva ihmetyttävä juttu on se kun sisällä ollaan välillä kengät jalassa. Itseasiassa oon nyt saanu selvyyden siihenki. Sillon ku tulee vieraita, pidetään kengät jalassa ja esitetään hienostuneita. Sit ku ollaan kotona omalla porukalla, kengät otetaan heti tullessa pois. Minä kyllä riisun aina kengät vaikka ois itse presidentti kylässä. Ainut kerta ku pidin ne jalassa, oli kun mentiin sinne jouluruokailulle isovanhempien luo. Siellä kyllä silti kysyin kiltisti, että pitääkö heittää kengät pois. Ihan typerää olla kengät jalassa, koska täällä ei kopistella mattoja ja muutenki lasten mukana kantautuu aina hiekkaa sisälle niin sitä on kyllä ihan tarpeeks. Suomessa taidetaan pitää kengät jalassa vaan hienoimmissa juhlissa sillon ku kengät on osa koko asua. 

Kummastelija 

Terkuin Tuikku 

Sää

Tänne tullessa olin saanu tästä säästä vähän ristiriitasta informaatioo. Kolme tyyppiä kehotti pakkaamaan ihan eri juttuja. Yks sano, et pitäs pakata lämpimiä takkeja ja toinen kuitenki sano, et suurimman osan ajasta pärjää shortseilla ja viimenen oli vähä siltä väliltä. Pakkasin sit vähä sitä sun tätä, mut ihan kunnon talvivaatteet jätin suomeen, koska täällä ei ilma mee koskaan pakkasen puolelle. Kylmin tais olla viime kuussa kun oli +8. 

      Tammikuu oli kaikista kylmin ja siitä kokoajan ollaan menty vaan lämpimään päin. Nyt kun on ollu näitä aurinkoisia kelejä, hostit on ihmetelly suuresti ja sanonu, että tämä on ihan epänormaalia. En halua uskoo siihen, koska kaikki jotka mut tuntee, tietää et oon ihan auringonpalvoja. Oonki ollu auringossa nyt oikeestaan kaiken mahollisen ajan, koska pelkään, et kohta nää kelit loppuu. 

       Outoo on silti, että vaikka ois kuinka lämmin nii joku pitkähihanen on silti aina pidettävä matkassa, koska varjosissa kohissa on välillä tosi kylmä ja tää ilma saattaa muuttua tosi nopeesti. Merituuli on välillä myös aika viilee. Ja jos on yhtään pilvistä, sateenvarjo on pakollinen, ku ei tiiä ikinä millo rupee satamaan. Sääennusteet on aika paikkaansa pitäviä, mut nekin saattaa joskus heitellä. Jos haluaa ihan tarkasti tietää, niin yleensä aamulla näkee vasta sen tarkan ennusteen siitä päivästä, vähä niiku Suomessaki. 

        Aurinkoisina päivinä menen yleensä rannalle, jos oon vapaalla. Jos oon töissä, otan ykkösen ja meen sen kaa leikkipuistoon tai rannalle. Se tykkää leikkiä hiekalla niin paljo, et sen kanssa on helppo kummassa vaan. Yhtenä päivänä, kun aurinko paisto ja mun piti alottaa vasta viideltä, päätin mennä vähä kauemmalle rannalle, koska tiesin, että siellä pelataan lentopalloo. Kävellessä meni reilu puol tuntia. Oisin voinu ottaa myös auton, mut en halunnu olla yhtään sisätiloissa, kun aurinko paisto. Pääsin pelaa rannalla mulle ennestään tuntemattomien tyttöjen kanssa. Oli tosi kiva päivä, kun pelattiin viis tuntia ja kaikki oltiin pelattu ennenki niin saatiin ihan hyvät pelit. 

         Sateisena päivinä yleensä vaan shoppailen, käyn salilla tai sit pysyn ihan vaan kotona ja luen kirjaa. Mulla on nyt kirja nimeltä Me Before You. Mun hm osti sen mulle ja se on tosi hyvä. Ennen ei ois tullu kuuloonkaa lukee enkuks, mut näköjään oon oppinu jotakin, kun välillä ei ees huomaa että ei luekkaan suomee. Joskus kun haluan lukee omaa kieltä, otan mun mantsan kirjan ja luen sitä. Nyt kun se ei oo silleesä pakollista kirjotuksiin lukua niin on ihan kiva lukee maantietoo ja se kiinnostaa jopa minua. Joskus on ihan kiva silti vaan hengähtää. Toivon nyt, et aurinkoisia päiviä riittäis, koska nuo sade/shoppailupäivät on yllättävän kalliita, jos joka viikko niitä tulee. 

Lenkkimaisema

Suomityttöjen kaa rannalla

Tarkeni

Piti ostaa lippis, ettei kokoajan tarvii käyttää aurinkolaseja. Meinas jäädä rusketusrajat!

En tiedä yhtään millasta säätä on luvassa seuraaville kuukausille. Mun tulevat vierailijatkii on jo kyselly vähä, että mitä pitäs pakata. Toivottavasti tää vaan lämpenis ku kesään päin kuitenki mennään. 

Terkuin Tuikku 

Kiva maanantai

Tää päivä oli tosi kiva. Heräsin 8.40 ja skypettelin Suomeen siinä laittautuessa. Kympiltä lähettiin minä ja kolme muuta au pairia semmoselle tunnetullu hippi puulle. En tiiä miks se on just nimenomaan hippi puu, mut vaikka en itseäni hipiksi luokittelekkaan, se oli kiva. Siellä oli kivat maisemat ja semmonen keinu. Tää paikka oli ehkä vartin ajomatkan päässä meiltä niin oli mukava käydä, koska työt alko 1.30 ni kerkes hyvin. Oltiin siellä reilu puol tuntia, koska kaikki halus ottaa kuvia siinä kiikussa ja muille siihen meneminen ei ollu niin yksinkertasta ku mulle, ku oon sen verran pidempi. Sen ku vaan nostin jalan ja vetäsin ihteni ylös. Yks tytöistä piti ihan nostaa sinne, koska tää keinu oli melkein mun olkapäiden korkeudella. 

       Käytiin yhessä sit syömässä lounaaks pizzaa ja sit mun pitikin alottaa työt. Alotin just ku ykkönen oli päikkäreillä, joten skypettelin ja samalla siivosin ja pesin pyykkiä. Kolmen aikaan mentiin leikkipuistoon ja tultiin viiden aikaan takas. Löysin jääkaapista jauhelijaa joten päätin tehä lihapullia. Siinä menikin aika nopeesti ku ykkönen leikki itekseen ja minä kokkailin. Muut tuli kuuden aikaan kotiin valmiiseen ruokapöytään. Ompa helppoo :D Lopetin työt puol seiskalta. 

       Käytiin eka ostaa Tuulin kanssa lahja kolmoselle ku sillä on huomenna synttärit. Ostin sellasen korisaiheisen t-paidan ja karkkipussin. Sit ajettiin toiselle puolelle Golden Gatea ku Tuuli ties semmosen paikan, mistä on hienot näkymät. Oli kyllä kannattava käynti, kun siltä tosiaan näki koko San Franciscon ja vielä ku oli pimmeetä ni näky vaan kaikki valot. Kuukin loisti sopivasti ja heijastu nätisti siihen veteen! Otettiin muutamat kuvat ja mentiin Satrbucksiin kahville. Olin kotona ysin jälkeen ja mun hm kysy, et voisinko laulaa paljon onnea vaan suomeks huomenna sillon ku kaikki kolmosen kaverit on täällä. Lupasin yrittää, APUA! 

Näytten tyttöjen kanssa mentiin hippipuulle

Tykkäsin maisemista kovasti

Ilmaki suosi!

Tän puun voi löytää google mapsista nimellä Hippie Tree, vaikka ihan normaalilta puulta se näytti :D 

TÄÄ OLI HUIPPUA

Tietysti mun piti saada kiivetä myös siihen puuhun 

Illan maisemat näytti tältä

Tuosta sillasta ei vaan voi ottaa tarpeeks kuvia

Oon kyllä ihan tyytyväinen tähän päivään ku kävin kahessa eri nähtävyys paikassa. Meinas ensin ahistaa palata töihin vapaan viikonlopun jälkeen, mut päivä oliki sen verran helppo, et nyt taas jaksaa loppuviikon :) 

Terkuin Tuikku 

Apple farm

Lähettiin noiden omenatilalle sunnuntaina aamu yheksän aikaan. Ekassa satsissa mentiin minä, hd ja kaks nuorinta lasta. Muut meni hostäitin kaa jonnekki hevosnöytökseen ja tulivat sit vähä myöhemmin perässä. Matka kesti vähä reilu tunnin yhellä pysähyksellä. Se meni yllättävän hyvin, ainut et kakkonen vaan kokoajan kysy et millo ollaan perillä. Taisin itekki tehä sitä pienenä aina kun ajettiin korsulle :D Omenatila näytti tietysti ihan eriltä mitä sen olin kuvitellu, mut siisti paikka se oli silti. Jotenki vaan kuvittelin, et se on ihan syrjässä, et naapureita ei ois ollenkaa, mut oli siellä. Oli kyl hieno näky ku mentiin ja jokapuolella vaan omenapuita. Niitä on kuulema siellä noin 900. Tähän aikaan ne vaan näytti ihan kuolleilta, koska niissä ei ollu lehtiä ku ne on talvilevolla. 

      Ekana hd halus näyttää mulle vähä paikkoja, joten ekana kierrettiin sisätilat ja sit lähettiin ulos. Kierrettiin sellasella pikku tarktorimönkkäri jutulla kaikki niiden maat läpi. Ei se kovin iso lääni ollu, semmonen ihan sopivan kokonen. Lapset tykkää olla sen traktorin kyydissä paljo, mut tällä kertaa oli just ykkösen päikkäriaika ja se ois halunnu pelkästään ohjata ja aina kun sen isä oikas vähä rattia ni se alko itkemään. Se ei siis ollu kovin pitkä ajelu. 

       Laitettiin ykkönen päikkäreille 12 aikaan ja sit pelailin vaa kakkosen kanssa ja sitten jo muut tuliki. Pelasin monopolia kolmosen kanssa, mut sit tuli jotkut hostien kaverit ja niiden kaks lasta, joten piti lopettaa. Onneks mun ei tarvinnu niitä kaikkia vahtia, et leikin vaan kakkosen kanssa ja itseasiassa saatiin lupa kattoo leffaa niin oli ihan helppoo. 

       Mun piti ensin olla vapaa vasta viideltä, mut pääsinki jo neljältä. Hm sano, et jos haluan jäädä sinne yöks, se on mahollista, mutta että saan ajaa myös kotiin, jos haluan. Valihin kotiin ajamisen, koska ensinnäki oli ystävänpäivä ja oltii sovittu Tuulin eli mun suomikamun kanssa, et tehhään jotakin ja sit toiseks sinne jos ois jääny ni ei ois saanu omaa vapaa-aikaa kunnolla, kun lapset pyörii ympärillä ja sit seuraavakin päivä ois pitäny olla siellä. Oisin voinu jäädäkki, mut seuraava päivä oli merkattu mulle alkavaks vasta viideltä, joten halusin viettää sen niiku haluan. Kotimatka kesti tällä kertaa vähä kauemmin, ku oli kauheet sunnuntairuuhkat...

        Omenatila oli tosi kiva ja yllätyin ihan miten lämmin ja mukava paikka se on. Ne ei oo nyt yöpyny siellä talviaikaan ollenkaan, kun on ollu viilempää, mut nyt aletaan käydä siellä enemmän, kun on lämmintä. Hm sano, et yleensä ne käy siellä tyyliin joka toinen viikonloppu, kun lapset tykkää niin paljo. Ainut vaa, et niitä pitää vahtia, et eivät mee sinne syvemmälle omenapuihin, ku siellä saattaa olla kojootteja. Ihan mukava on tommonen paikka, missä on vähä erilaista ni aikaki menee lasten kanssa nopeemmin. Ne on nyt rakentamassa sinne semmosta aika isoa aittaa niin tulee lisää nukkumatilaa. Ainaki entisellä au pairilla oli ollu kaveri tuolla mukana ni uskon, et mäki voin ottaa joku kerta. 

PS. Nyt oon ainaki ihan tyytyväinen, että tulin jo eilen pois sieltä, koska sain tänään pelata viis tuntia biitsiä<3 oli ihan huippua, ku menin rannalle siinä toivossa, et joku ottais mut mukaan peliin ja ei tarvinnu, ku vartti oottaa ni joku tuli kysymään. Ne otti mun numeron ja aikoo jatkossakin kysyä mua, jos aikoovat mennä pelailemaan!

Matkalla tuli ihan Suomiolo kun pelloilla oli lehmiä

Aitta valmistuu

Päärakennus sisältä

Kolmosen ja nelosen huone

Ykkösen huone

Tuossa se ihme traktori 

Päärakennusi sivulta

Oli kyllä nättiä 

En tiiä mikä puu, mutta seki oli nätti

Sää oli kans mahtava

Valmistuva aitta kauempaa tieltä 

Huristelemassa 

Vierasrakennus 

Tehtiin kukkaseppele 

Hm halus sen myös mun päähän, että poikaystävä näkee :D 

On se vaa niin söpö <3 

Terkuin Tuikku 

Au pairin mietiskelyjä

Arvostan kyllä au pairien työtä kovasti. Monihan siis tulee tänne ja luulee, et wohoo nyt voi asua vuoden ulkomailla, reissata, löytää miehen ja mennä naimisiin. Ei se kuitenkaa sitä ole, koska ensinnäkää tällä palkalla ei reissuihin lähetä ihan joka viikko, saatika mennä naimisiin. Toiseks, sun pitää tehä oikeesti töitä täällä! Illalla ei välttämättä jaksa lähtee enää mihinkään, jos on ollu rankka päivä. Maksimi on siis se 45 tuntia, minkä au pairilla saa teettää. Jotkut perheet käyttää sen kokonaan, mut esim mun täytyy viikossa olla töissä noin 40-43tuntia. Tiiän montaki au pairia, joilla toi luku alkaa kolmosella. 

      Perheitähän voi verrata keskenään. Montako lasta? Minkä ikäsiä? Onko villejä vai suht rauhallisia? Totteleeko hyvin? Mites host vanhemmat? Näitä kysymyksiä riittäis loputtomiin. Edelleen niiku oon jo sanonu, mulla on käyny niin hyvä tuuri tän mun perheen kanssa. Kaverit kun aina kysyy, et monta lasta sun perheessä ja ku vastaan et neljä ne on aina sillee et mitä ihmettä. Otan joskus kaiken kunnian itelle, enkä kerro et suurimmaks osaks hoidan vaan kahta pienintä. Haha, enhän mä sillon tiennykkää ku tänne päätin lähtee, et tää tulis olemaan näinki helppoo. Olin asennoitunu jotenki, et oisin enemmän niiden neljän kanssa. Tietty tiesin iät etukäteen ja kaikki jo tietää et 10 ja 13 -vuotiaat on jo helpompia. Mut silti on aina kiva, kun ainakin muut au pairit arvostaa mun työtä! 

      Au pairina oleminen on niin outo juttu, et en tiedä onko se auennu mulle itellekkää vielä kunnolla. Sitä vaa tullaan tänne ihan ventovieraaseen perheeseen parin skypepuhelun jälkeen ja asutaan täällä vuos. Sulla on suuri vastuu perheen lapsista ja sen lisäks myös susta itestä. Et voi käyttäytyä(esim. pukeutua, meikata tai puhua) miten vaa huvittaa, koska lapset ottaa susta esimerkkiä. Tottakai saat käyttää omia vaatteita, mut oma ajatus on et en kehtais mitään ylipaljastavia tai muuten vaa liian räväköitä vaatteita/meikkejä käyttää. Näyttäs muutenki hassulta, jos menisin minishortseissa ja hirmu minitopissa ja kauheissa meikeissä tonne leikkipuistoon, missä muut mammat kahtois kummastuneena. Kiroilla ei myöskään täällä voi. Tietty suomeks pystyy, mut seki tulee vaan sellasissa oikeissa tilanteissa. Yleensä ei tunnu luontaselle kirota täällä suomeks ja eipä noita tilanteitakaa oo niin paljoo tullu. Yks päivä tapahtu sellanen et laitoin ykköselle ruuan sen matalalle pöydälle ja kun käänsin pään hetkeksi ni koira oli syöny sen lapsen kupin tyhjäks. Siinä vaiheessa oli hyvä, että kukaan samalla kadulla asuvista ei puhunu suomea. Koira luultavasti osas ku siihen malliin kahto, että ymmärti :D

        Yhen tytön kanssa ku juttelin niin säälitti ihan. Se jatko vuottansa täällä vielä toisella vuodella samassa perheessä. Se kuitenki kerto, että vanhemmat on aina myöhässä. Jos työt pitäs loppua klo 17 niin ne on yleensä kotona vasta 17.30. Hän ei myöskään kuulema saa viikon aikatauluja etukäteen. Vanhemmat saattaa teetättää sillä enemmän ku kymmenen tuntia päivässä, vaikka se on sääntöjen vastaista. Hän kuitenki sano, että perhe on muuten niin mukava ja tykkää niistä kovasti niin siks ei halunnu vaihtaa perhettä. Toinen ääripää on sit toinen tyttö, joka kerto, että sen hostit on tosi tarkkoja kaikesta. Ei saa käyttää mitään hajuvettä ja joskus aikataulu on jopa minuutin tarkkaa, että kotona pitää olla esim 15.47. Tän tytön hostit ei oo ottanu tätä tyttöö silleen kunnolla perheeseen, eikä ne oo kiinnostuneita sen kuulumisista tai mistään muustakaan. Vähä vaikeita tilanteita molemmat, mut jos mun pitäs valita, ottasin ton ekan tytön perheen, koska ajoista voi aina sopia, mut jos et oo automaattisesti osa perhettä, et tuu olemaan sitä ikinä. Näin se vaan on..

       Au pairit tykkää kysellä toisten perheistä ja vertailla. Aina on hyviä ja huonoja puolia. Osalla on isompi huone. Jotkut joutuu käyttää samaa kylppäriä kun lapset tai koko perhe. Joillakin on oma sisäänkäynti ulkoo, jotkut joutuu kulkee koko talon läpi, et pääsee omaan huoneeseen. Joillakin on iso sänky, joillaki oma olkkari. Joillekkin maksetaan puhelinlasku, jotkut joutuu maksaa sen ite. Auto on käytössä suurimmalla osalla myös vapaa-ajalla, jotkut kuitenki joutuu käyttää bussia. Joidenki taloissa on kamerat, suurimmalla osalla ei. Osa perheistä hyväksyy yövieraat, osa ei. 

       Mä oon ottanu täällä sellasen asenteen, et kaikesta voi keskustella perheen kanssa, jos joku häirihtee. Ja ku ei vaa ota sitä asennetta et on työntekijä vaan sen et on osa sitä perhettä ja vähä niiku auttaa vaan lastenhoidossa ja pyykissä ja näissä normijutuissa. Aika menee paljo nopeemmin, ku ajattelee silleen positiivisesti. Ja en oo liian tarkka noissa aikatauluissa. Monena päivänä oon esim jääny työajan jälkeen vielä kokkailee koko perheelle. Varmasti se hyvyys tulee sitten vastaan joku päivä! Ja itseasiassa on välillä tullukki, ku oon yllärinä joskus päässy aikasemmi mitä ois pitäny. 

Löysin itelle lentopallon

Rannalla 

Välillä on helppoo

Ai ruskettuuko täällä? 

Terkuin Tuikku 

LCC tapaamiset

Minä käyn joka kuukaus tapaamassa yhtä naista muiden mun ryhmän au pairien kaa. Se on yks etu, kun tulee järjestön kautta. Tää nainen on meidän paikallinen konsulantti/kolsuntantti tai mitenköhä lie kirjotettaan. Hän haastattelee meitä, että onko kaikki menny hyvin perheessä. Joka kerta se kysyy samat kysymykset: maksaako perhe mulle palkan säännöllisesti, enhän tee enempää ku 45h viikossa tai 10h päivässä ja että onhan kaikki muutenki hyvin. Hän myös kysyy ja neuvoo opiskeluun liittyvissä asioissa, kun täällähän tosiaan pitää opiskella, koska se kuuluu osana siihen viisumiin. Vuoden aikana pitää tulla täyteen 72h ihan mitä vaan aineita, joten se ei oo paljoo vaadittu. Mä aion ottaa semmosia viikonloppu kursseja. 

     Tämä nainen eli meidän Local Child care Consultant on tosi kiva. Heti ekalla viikolla kun tulin, se tuli meille ja käytiin yhessä hostien kaa kaikki säännöt läpi, ettei mikään jää epäselväks. Se tekee sen kaikkien kanssa, koska siitä sille maksetaan. Tämmönen täti on kyllä hyvä olla jokaisella au pairilla, koska monella on ongelmia perheen kaa ja monesti sit tää LCC on siinä välissä ratkomassa niitä, jos au pair ei ite uskalla sanoo jotain asiaa suoraan perheelle. Esim, jos palkka tulee aina myöhässä tai joka päivä työaika venyy niin monesti tollasia asioita on vaikee sanoo sille perheelle, koska periaatteessa, vaikka ne on vähä ku perhettä, on ne myös sun työnantajia. Mulla ei oo ollu mitään ongelmia perheen kanssa ja jos ois niin uskon kyllä, että saisin ite sanottua ne asiat suoraan hosteille, ettei tarvis monen mutkan kautta selvitellä. Osa täällä on ujompia niin siks tollanen selvittelijä on hyvä olla. Ja muutenki kiva, kun tuossa meidänki ryhmässä on reilu kymmenen tyttöö ihan tästä samalta asuinalueelta ni pääs tutustuu niihin ton ryhmän kautta. Se mun suomikamukin on suolta samasta ryhmästä ja sit pari muuta. 

       Mun eka LCC tapaaminen oli joulukuussa. Meidät kaikki yli kymmenen au pairia kututtiin sen lcc:n luo viettää pikkujouluja. Kaikki osti jonku pienen lahjan ja niitä sit vaiheltiin keskenään. Saatiin tehä omat joulukuusenkoristeet ja meille tarjottiin syömistä ja juomista. Aika meni nopeesti ja kaikilla oli kivaa. 

       Seuraavalla kerralla tammikuussa mentiin koko porukalla pizzalle. Meidän LCC:n mies omisti sen pizzerian, joten pistettiin piikkiin ja kaikki pääs halvalla! Siellä oli myös meille semmonen paloturvallisuus koulutus, joka oli ihan opettavainen. Tapaamiset on aina sunnuntaisin ni yleensä oon tosi väsy sillo illasta.

       Eilen onneks tapaaminen oli järjestetty aamu 11 Land's end nimisellä patikointi/retkeily paikalla. Kaikkien piti olla siellä tasan kello 11 ja minä tapani mukaan olin tietty ajoissa niin ärsytti suuresti, kun viimeset tuli puol tuntia PUOL TUNTIA myöhässä (täällä huomaa nää kulttuurierot). Kun ne vihdoin tuli, käveltii semmosta rantareittiä pitkin noin tunti. Oli ihanan lämmin päivä niin pystyin olemaan taas ihan vaan topilla ja sain lisää väriä ihoon<3 Maisemat oli ihan huikeet ja päätin, et vien mun kaikki suomivieraat sinne syömään ja käveleksii, kuhan ne tulee tänne. Siellä siis oli pari ravintolaa, jossa näkymät on kans ihan loistavat. 

         Ens kuun tapaaminen on 12. pv ja täällä on semmonen ku St. Patrick's day parade. Sillon kaikki pukee jotain vihreetä ja sit juhlitaan pyhää patrickia :D Se on joku uskontoon liityvä juhla, mut ei niin yleinen Suomessa ku täällä. 

        

       

Tykkäsin maisemista kovasti

Vähän näkyy sitä ravintolaa tuolla vasemmalla

Ei voi muuta ku hymyillä ku arska paistaa! 

Siellä oli kiva kivilabyrintti 

Siellä me ollaan 

Tässä osa mun ryhmästä, muutama tyttö puuttuu..

<3 

Terkuin Tuikku 

Mitä minulle kuuluu

Viikot menee tosi nopeesti. Nyt varsinki ku oottaa jotaki ni tulee semmosia välietappeja tämän arjen keskelle. Eka etappi on maaliskuussa, kun ensimmäinen satsi porukkaa(4 henkilöä) tulee moikkaa mua 14. päivä. Seuraava on sit toukokuun alussa kun toinen satsi(2) tulee kattoo mua. Nyt ku on jo helmikuu, voi sanoo, et se eka porukka tulee jo ENS KUUSSA, huippua!! 

      Mulla menee täällä edelleen tosi hyvin. Joka päivä opin jotain uutta ja se on musta kivaa. Tykkään mun host perheestä kovasti, äskenki saatiin jutella rauhassa, kun lapset oli nukkumassa ja niiden ainut asia minulle oli, että paistinpannuja ei saa laittaa pesukoneeseen. Selitin hädissään, että en se minä ollu vaan se lastenhoitaja, joka käy torstaisin. Kerroin vielä, että Suomessa mulla on isän luona samanlaiset pannut ja on menny kyllä perille, että ne pestään käsin! No mut pointti oli kuitenki se, että kaikki ookoo puolin ja toisin. 

     Liikun täällä tosi paljo ja se on varmasti yks syy siihen, että mieli pysyy virkeenä. Tällä viikolla esim maanantaina pelasin aamulla tennistä ja illalla menin salille, tiistaina illasta oli hiphop ja keskiviikkona käytiin myös semmosella ryhmäliikuntatunnilla, joka oli tosi tehokas. Torstain pidin lepopäivänä ja karkkipäivänä samaan aikaan. Huomaa kyllä, et jos syö hirveesti sokeria ja ei liiku niin on ihan erilainen olo ja väsy kokoajan. Päiväunet otan joka päivä ennen töitä. Jos työt alkaa vaikka puol kaks laitan herätyksen 1.25. Nukun yleensä sen 25min, ettei tuu yliannostusta ja väsytä vaan enemmän. Mulla on onneks tosi hyvät päiväunilahjat, koska nukahan oikeestaa aina heti vaan ku laitan herätyksen ja silmät kii. Siks omituinen sanavalinta, koska öisin en nuku läheskää yhtä hyvin ku päivisin, koska heräilen pienimpiinki ääniin ja joudunkin käyttää korvatulppia melkein joka yö. 

     Kavereita oon saanu pikkuhiljaa lisää. Yks tyttö täällä on Saksasta ja sen kaa oon hengannu kerran ja oli ihan huippua jo ihan vaan sen takia, et se on mua neljä senttiä pidempi :D oli se siis muutenki mukava, mutta kaikki jotka on nähny mut tietää, että en oo yleensä se porukan lyhyin, mutta kerranki noin päin! Tänään vaan, vaikka mulla on jo paljo kavereita, jouduin menee keskustaan yksin, koska kaikki kaverit oli töissä tai koulussa..oli toisaalta ihan kiva shoppailla ja kierrellä itekseen ni sai mennä minne huvittaa ja olla vaan ihan hiljaa. 

      H&M:llä oli kaikki -30% niin päätin käydä siellä. Oon pitkään ehtiny hyviä farkkuja ja nyt ne löysin! Sain vieläpä tällä viikolla, tulevan nimipäivän johdosta 50€ farkkurahaa salaiselta ihailijalta, niin ei kaduttanu yhtään ostaa niitä. Oikee hinta oli 50$, mutta koska kaikki oli -30% jäi hintaa vaan 35$ eli noin 31€. Ostin myös college paidan ja housut, sateenvarjon, koruja, poolopaidan, hiusdonitsin ja hameen. Nyt voin olla taas vähä aikaa ilonen kun on uusia vaatteita ja juttuja. 

     Kerron vähä myös säästä, suomalainen ku oon. Täällä on alkanu lämmetä pikkuhiljaa ja oon ehkä vähä jo ruskettunu, koska käydään pelaa tennistä aina aurinkoisina päivinä ja sillon tarkenee pelkällä topilla. Alussa kun tulin, tuntu tosi kylmiltä ja aina piti olla takki päällä. Nyt alkaa tareta päivisin ilman takkia, mut illat on edellee viileitä. Ens maanantaille näyttää jo +19, pakko päästä ulos sillon! Viikolla sataa yleensä parina päivänä ja vaan pari kertaa täällä on ollu semmonen kunnon rankkasade, yleensä se on vaan sellasta tihkua. Välillä jos tuulee, on kylmä, koska ollaan nii lähellä merta. Nyt kun sain tossa paketissa ton mun sade/tuulitakin, ei mulla oo hätää. 

Shoppailupäivä

Kotia kohti, väsynyt mutta onnellinen

Löydettiin täältä kauppa, missä myydään ihan suomalaisen näkösiä karkkeja 

On lämmintä!

Ps. Uusista farkuista ei oo vielä kuvaa..

Terkuin Tuikku 

Paketti Suomesta

Mun äiti lähetti Suomesta mulle paketin heti tammikuun alusta. Netistä näki, et se oli täällä päässä tullissa tosi kauan niin luultiin jo että se ei tuu, koska paketissa oli pilaantuvaa tarvaraaki eli ruisleipää. Paketti tuli kummiski viime perjantaina ja olin tosi ilonen. Postimieski oli ilonen, ku näki miten sekasin menin, ku se sano, että tässä ois paketti Suomesta. Äiti kerkes siinä ootellessa jo lähettää kirjekuoressa mulle pari juttua: suklaata, purkkaa ja salmiakkia, kun tosiaa luultiin, et se isompi paketti ei tuu mulle perille. Niiden pitäs tulla siis tällä viikolla. Tää on yhtä juhlaa vaan! 

      Tilasin äitiltä fazerinaa, geishaa, jenkkiä, salmiakkia, buranaa, mun sade takin, yhen topin, suojakalvoja puhelimeen, ruisleipää ja sit semmosia jauhelihakastike pusseja ku ne on nii hyviä. Mulla oli hirmu herkuttelu viikonloppu ja olo kyllä tuntu pitkään siltä, et suklaata on syöty. Vielä jäi onneks toinen fazerina levy seuraavalle karkkipäivälle. 

      Ruisleipä oli jotain uutta, mikä ei mee nii nopeesti pilalle. Vaan yhessä palasessa oli ihan pieni hometäplä, sen heitin pois. Suomessa olisin heittäny koko pussin roskiin, mutta halusin ruisliepää nii paljo, et söin yhen ja laitoin loput pakkaseen. Ei ainakaan siitä yhestä tullu mitään oireita ja haistelin muutenki ne kaikki kolmeen kertaan, et onko pilalla ja ihan normaalille tuoksu. Nyt voin ottaa pakkasesta aina ku tekee mieli ruisleipää. Muille en aio antaa yhtään palasta, ku eivät kuitenkaa tykkää ja menis hukkaan :D 

      Huomenna mulla on vapaa, mutta joku päivä aattelin tehä spagettia ja jauhelihakastiketta koko perheelle, ku nyt niitä pussejaki tuli. Kaikille tiedoks, että osaan tehä myös oikeen jauhelihakastikkeen, mutta tykkään enemmän siitä valmiskastikkeesta.

       Huomenna aattelin mennä keskustaan kattelemaan hotelleja, kun mulle on tulossa tänne vieraita. Pidän ehkä myös mun karkkipäivän, koska sit onki koko viikonloppu töitä, eikä lasten nähen oikeen voi syödä karkkia. Katon varmaan vaan sit illan leffoja ja rentoudun tulevaa varten. Mun hostit lähtee New Yorkiin, joten viikonloppu tulee olemaan vähä erilainen. 

Nyt tätä osaa arvostaa!

Pieniki asia voi tehä tosi iloseks

Mamman lähettämät "salmiakit" öö? 

Voita en säästelly (se on melkein sulaneena tuohon leipään)

Terkuin Tuikku