Vaikka välillä tuntuu, että pitäs opiskella enemmän, oon aika armollinen itelleni ja hoidan hommat just niin ku ne parhaaks näen. Sain viimesen opetusharjottelun viime perjantaina päätökseen ja se viikko olikin melko stressaava. Ensinnäkään aamuherätykset ei oo mun juttu ja oli melko tuskasta herätä joka aamu niin, että ehdin kasiksi koululle. Opetusten ja ohjaavan opettajan arvioinnin jälkeen mulla jatku omat opinnot usein aina iltaan saakka. Välillä en jaksanu harjottelun jälkeen juurikaan omia hommia tehdä, mutta kaikki pakolliset jutut kyllä aina suoritan tavalla tai toisella ja eikös se riitä? Luulen kokoajan, että mun pitäs hirveesti tehdä juttuja ennakkoon, mutta ehkä pikkuhiljaa tajuan, että voin edelleen mennä samalla kaavalla, kun viimeset neljä vuotta oon menny: palauta tehtävät viimestään deadlineen mennessä.
Opintojen sivussa on ollu tärkeetä nähdä myös kavereita ja sekin oli jossain vaiheessa yks stressaava asia. Jotenki en halua olla sellanen ihminen, joka priorisoi kaiken kavereiden edelle, joten pyrin löytämään tilaa myös heille. Sit ku näkee ihmisiä, on hyvä mieli taas pitkän aikaa siitä, että ehdittiin vaihtaa kuulumisia. Lisäks, nyt kun oon paljon poissa Sonkajärveltä, tuntuu, että aina kun siellä käyn, pitää viettää aikaa kavereiden kaa ennen ku taas lähden pois. Toisaalta tiedän myös, että ne ymmärtäis mun tilanteen, vaikka en ihan joka kerta löytäiskään aikaa näkemiselle.
Vastapainoks opiskelulle ja sosiaaliselle elämälle oon taas koukuttunu neulomiseen. Sain ohjeen marimekkovillasukkiin ja unikkokuosi lähti tulemaan jo toisella yrityskerralla, vaikka en oo ikinä ennen tehny kuvioneuletta. Mulla on tässä muutaman viikon ajan ollu Harry Potter -maratooni niin äänikirjana, että elokuvina niin mikäs sen parempaa, kun neuloo ja kattoo leffaa/kuunnella kirjaa samaan aikaan. Oon vahvasti sitä mieltä, että mun alitajunta aina kertoo, mitä millonki tarviin. Nyt se vaikuttais olevan iltaneulonta eikä esim laskuvarjohyppääminen. (Pyrin vielä kuitenkin hyppäämään tämän vuoden puolella, ettei tauko tuu liian pitkäks, kun kausi taas jatkuu keväällä.)
Viime postauksesta taitaa olla aikaa lähemmäs kolme viikkoa ja siihen on sisältyny paljon:
 |
| Mulla oli yks viikonloppu kylässä mun Alkio-opiston aikanen kämppis. Tilattiin meille hieroja kotiin ja katottiin Harry Pottereita. |
 |
| Syksyn aikana mun pitää opintojen puolesta käydä noin viis kertaa Joensuussa. Yks kerroista sattu sellaselle päivälle, kun kaikki Joensuun aikaset kämppikset oli taas koossa! |
 |
| Harrastuksia ei sovi unohtaa, koska ne auttaa jaksamaan henkisesti ja myös fyysisesti. Löysin taas pitkästä aikaa kunnon lentopallokipinän ja kävin turnauksessakin. |
 |
| Turnauksen jälkeen vietettiin perinteistä paljuiltaa Mainualla! |
 |
| Paljuillan jälkeinen huonepakopeli Kajaanissa. Aikaa tais jäädä about 4min. |
 |
| Pakopelistä syömään Suloon. |
 |
| Välillä on ollu ihanaa lukea myös ihan konkreettista kirjaa tietokoneen näytön sijaan. Tämä opus kuitenkin englanniksi, mikä tuotti vähän omanlaista haastetta. |
 |
| Yläaikasen kaverin luona Iisalmessa. Hänellä on tällanen Hilma-koira, joka kaato punaviinit omistajan sohvalle ja hupparille. |
 |
| Meillä on Aidan kanssa tällanen leikki, missä puetaan vuorotellen lautailukamppeet päälle. |
 |
| Rapuillassa Espoossa. En vieläkään oppinu tykkää ravuista. |
 |
| Kirkkonummella oli yks ilta niin hieno taivas, että kauppareissun päätteeks jäin parkkikselle ottaa kuvia. |
 |
| Viime sunnuntaina käytiin lentäen isommalla porukalla syömässä, koska oli niin hieno sää. |
Näiden lisäks kutsuin mun pari kaverii yks ilta meille syömään, kun oli ollu puhetta, että pitäis nähdä. Kokkasin riisiä ja kanakastiketta ja saatiin veihdettua kuulumiset taas monen viikon takaa. Seuraava homma onkin sitten viikon sijaisuus Sonkajärvellä samassa luokassa, missä tein harjottelun. Siitä kerron sit enemmän sijaisuusviikon jälkeen, koska jo pelkästään harjottelusta on muutama tarina jaettavaks. Tän viikon oon nyt Kirkkonummella!
Terkuin Tuikku
