Laukku täyteen

Ajattelin, että rupeen pakkaamaan paria viikkoa ennen lähtöä, mutta osasin venyttää pelkkää laukun hakemista varastosta muutamalla päivällä. Sit vielä pari päivää meni siihen, että uskalsin laittaa ensimmäisen tavaran laukkuun. Totta, "uskalsin" on oikee sanavalinta, koska siinäki tuntu, että ylitän jonkun maagisen kynnyksen taas, että TÄÄ OIKEESTI TAPAHTUU tms. No, kun sit pääsin vauhtiin niin sain pakattua melkein kaiken, mitä tässä vaiheessa voi pakata.
      Ekana meni tuliaiset eli lasten angry birds pehmolelut (löysin, tai mun veli löys ne ihmeellisesti omasta lähimarketista) ja sit muut tuliaiset joista jo kerronki. Vaikka mulla on toi tosi iso matkalaukku englannin kielikurssiajoilta, niin silti tuntu, että tila ei tuu riittämään, koska ne pelkät tuliaiset vei jo aika paljo tilaa. Laitoin myös laukkuun mun anopin ostaman ihanan punasen poropaidan, se on ihan must juttu jouluks, koska siinä on se poro <3 Sit mun hm kehotti ottaa mua pari kuvaa mukaan läheisitä. Löysin mun joskus teetättämän kollaasin kaikista mun kavereista, joten se lähti kans matkaan. Sit vähä hassu juttu, minkä kans tarviin on fluoritabletit. Ne on niitä, mitä pienenä syötiin ku niitä sai ilmaseks hammaslääkäristä. Minä syön niitä edelleen! Toivon vaan, ettei ne missää tarkastuksessa ota niitä multa pois :D Laitoin myös ens vuoden kalenterin laukkuun, koska päätin opetella käyttämään jotain muutaki ku puhelimen kalenteria. Myös mun ei-niin-lempi-uikkarit päätin ottaa myös, koska oon ihan varma, että ostan sieltä uudet niin voin jättää vanhat sit sinne.
     Tänään kävin myös Gigantissa ostamassa adapterin, koska amerikassa pistorasiat on eri mallisia. Tajusin myös matkalla kotiin, että mun kannattaa ottaa Suomesta sellanen parin euron jatkojohto, jossa on kolme pistokepaikkaa, ettei tarvii kokoajan vaihella sitä adapteria laitteesta toiseen. Tuli tosi viisas olo, ku tajusin ite tuon! =D
     Mulla on nyt tosi hyvä fiilis, koska mun LCC eli local childcare consulant otti muhun yhteyttä ja sano, et meillä on 13.12, eli heti kahen päivän päästä ku menen, pikkujoulut San Franciscon tyttöjen kaa siellä LCC:n kotona. Mun pitää viedä sinne joku suomilahja, koska siellä on kuulema lahjojenvaihto. Eli vielä yks lahja ostettavana..sääntönä oli vaan, et jotain suomesta ja 10-15$ maksava. Päätin, et ostan sen marimekon pienimmän pyyhkeen unikkokuosilla, koska muumimukia ois hankala kulettaa. Tietty myös fazerin suklaalevy on ehoton. LCC sano myös, et mun lähellä asuu toinen suomalainen tyttö. Se ottiki heti yhteyttä muhun ja juteltiin paljo ja sain kysellä vaikka mitä. Huomattiin, että asutaan 10min kävelymatkan päässä toisista ja se käviki heti siellä "mun talon" luona ja otti mulle kuvan siitä talosta ja mun tulevasta autosta. Siistiä! Kuulema tosi kiva alue on se missä me asutaan.


Ostin pienimmille lapsille noi reunimmaiset Angry Birdsit ja sit se mun poropaita <3

Terkuin Tuikku

Matka au pairiks

Melkonen homma on tämä au pairiksi lähteminen. Mitä kaikkee on joutunutkaan tekemään sen eteen? Minäpä kerron.

Ensimmäinen iso askel on itse päätös, että NYT minä haluan lähteä au pairiksi. Sitten vaan miettimään minne, miten pitkäks aikaa ja mitä kautta. Mulle USA oli oikeestaan ainut vaihtoehto, koska siellä on helppo aksentti ja se on tarpeeks kaukana, ettei voi tulla kotiin millon vaan huvittaa.
    Toisena alkaa hakemuksen täyttäminen. Se on melko iso homma, koska kysymys on kuitenkin siitä, että joku vento vieras ottaa minut luokseen asumaan ja jättää omat lapsensa minun vastuulle. On siis ihan ymmärrettävää, että hakemusta ei ihan päivässä tai edes viikossa täytetäkkään. Mitä siihen hakemukseen sitten kuuluu? Tietty mun perustiedot ja semmoset, sit lastenhoitokokemukset täytyy muistaa aika tarkasti ja selittää, että mistä on ottanut vastuuta, minkä ikäsiä lapsia jne. Kahden ei-sukulaisen täytyy myös todistaa, että olen hoitanut heidän lapsiaan ja kertoa missä olen hyvä ja vähä mun luonteesta. Myös yhden ei-sukulaisen täytyy täyttää vielä erikseen mun luonnesuositus kaavake, tähän valitsin mun entisen valmentajan, koska se on tuntenu mut niin pitkään. Hakemukseen kuuluu myös perheestä kertominen. Siellä on esim semmonen kysymys, että millaiset välit sulla on perheeseen ja mitä se sulle merkitsee. Samassa yhteydessä kysytään myös, että miten koen pärjäävän vuoden poissa kotoa. Jos on poikaystävä, pitää myös selvittää se, että miten pärjään ilman sitä. Kirje isäntäperheelle on myös tärkee ja siihen on tarkat ohjeet, että mitä kannattaa kirjottaa. Kuvia tulee myös ladata hakemukseen varsinki semmosia missä oon lasten kanssa. Ajotaidot täytyy selvittää tarkasti ja että millo oon saanu ajokortin ja millasissa olosuhteissa oon ajanu. Yhessä kohassa saa kertoa, että onko valmis työskentelemään perheessä missä on eri uskonto, samaa sukupuolta olevat vanhemmat, eri rotu tai sinkku isä tai äiti. Ainut mihin laitoin ei oli se sinkku isä kohta, ei tuntunu luontevalta lähteä semmoseen perheeseen. Tupakointi kysytään myös, koska sitä ei sallita au paireilta. Jos polttais, pitäis olla kuukaus ilman röökiä, että sais lähteä. Ainii, myös haastattelu kuuluu käydä, että sut voidaan hyväksyä, mää kävin tän Turussa.
       Hakemukseen kuuluu myös Cultural Caren omille papereille täytetty lääkärintodistus. Sit semmonen hyväksymis paperi ja rikosrekisteriote pitää myös tilata ja lähettää nää kaikki postitse järjestölle. Rekisterin tulee olla täysin puhdas, että sut voidaan ottaa hakijaksi. Myös toisen asteen koulu tulee olla suoritettu ja siitä todistus lähetetään sähkösesti + kopio ajokortista. Video on myös plussaa perheen saannissa, mä tosin en sitä kerenny tehä, ku sain perheen niin noppeesti.
        Kun hakemuksen on saanu valmiiks sit vaan ootellaan, että järjestö hyväksyy sen sekä euroopan että amerikan päässä. Sen jälkeen vaan perheitä ehtimään. Perheet näkyy yks kerrallaan siellä profiilissa ja sen saa 24h jälkeen poistaa sieltä, jos siltä tuntuu. Mä juttelin Skypessä kolmen perheen kanssa ja neljännellä tärppäs, joten ihan hyvä tuuri kävi. Muutaman perheen ohitin pelkän profiilin perusteella. Kun perhe löyty, piti vastata muutamaan puheluun ja hyväksyä se perhe vielä suullisesti. Samassa sain neuvoja jatkoa varten eli miten hakea viisumia ja kansainvälistä ajokorttia. Sähköpostiin tuli myös neuvoja pakkaamisesta ja muusta ennen lähtöö tapahtuvasta.
        Viisumin haku oliki ihan oma juttusa. CC oli tehny sen alun onneks tosi helpoks. Ainut vaan et sen takia piti käydä n. 5min kestävässä haastattelussa Helsingissä. Sinne piti löytää miljoona eri lappua ja kaavaketta ja käydä vielä viisumikuvissa, koska passikuvat on väärän kokosia sinne. Mutta siitäkin paperisodasta selvittiin ja Helsingisn reissusta keppien kanssa (olin siis just loukannu ton jalan läksäreissä).
         Tämän kaiken lisäks on paljopaljo muuta mm erilaisten online inffojen käymistä ja kyselyiden täyttelyä, tuliaisten ostoa ja just läksäreiden järjestelyä ja stressaamista jopa suomen puhelinliittymästä ja tietty pakkaamisesta. Mä muuten ajattelin alottaa pakkaamisen ens viikolla. Mulla on onneks yks suomikamu joka lähtee samana päivänä ni sen kanssa viestitellään et mitä pakataan ja muutenki tsempataan toisia :)

Terkuin Tuikku

Läksärit

Olin suunnitellu mun läksärit jo ennen ku perhettäkään oli löytyny, koska paikka missä ne halusin viettää ei ollu joka viikonloppu käytettävissä. Se kuitenkin sattu hyvästi, koska juhlat oli 7.11 ja perheen löytymisen jälkeen varmistu, että lähtö olis sitten 7.12, joten siihen jäis kivasti tää kuukaus tehä ihan vaan mitä huvittaa.

     Läksäreihin en päättäny mitään teemaa, mutta jälkikäteen tajusin, että se teemahan oli minä ite. Suunnittelin koko illan aika huolella, että keretään tehä kaikkee, mistä minä tykkään. Ja koska vieraita oli yhteensä 14, suunnittelu tuli kyllä tarpeeseen. 

     Ekana ohjelmassa oli paljuntäyttökisa. Olin siis vuokrannu paljun sinne ja mun onneks pari mun veljistä makso sen mulle ennakko synttärilahjaks. Homma toimi niin, että jakauduttiin kahteen eri joukkueeseen ja molemmilla oli 10L ämpärit. Tehtiin jono rannasta paljulle ja kumpi joukkue ekana sai 50 sankollista vettä paljuun oli voittaja. Hauskuutena oli, että joka kymmenennen ämpärin jälkeen joukkueen piti juoda kimpassa yks olut. Otin sen tähän tehtävään siks ku moni kavereista oli semmosia, jotka ei tykänny oluesta (minä mukaan luettuna). 

      Toinen juttu oli pelkästään tytöille. Siinä mun kaverit pääs kokeilemaan ammuntaa. Moni ilmotti jo etukäteen, että jännittää ja ettei ole koskaan kokeillu. Se meni kuitenki hyvin ja siitä jai varmasti mukava muisto, kun pääs tekemään ihan jotain uutta. 

      Kolmantena ohjelmassa oli frisbeegolf. Koska meitä oli niin paljon, päätin, että pelataan pareittain. Siinäkin saatiin hauskoja tilanteita ku veljen tyttöystävä heitti kiekkoa taaksepäin ja muillakin näytti olevan ihan omanlaisia tyylejä. Tämäkin suju aika ongelmitta, vaikka olin alussa varma, että ainakin yhelle tulee kiekko päähän. 

     Heittelyn jälkeen tultiin sisälle ja ennen ruokaa oli sopiva aika pitää mun tietovisa. Kysymysten aiheena olin siis minä. Suurin osa porukasta tunsi mut ihan pienestä asti niin oli sit kiva vertailla tuloksia. Voittaja oli kuitenki siitä porukasta mut vähiten aikaa tuntenu eli mun poikaystävä pistein 22/30. Toisena tais olla mun isä 20/30. Osa kysymyksistä oli tosi vaikeita, joten oli ihan ymmärrettäviä huonommatkin tulokset :D

      Pyysin isää tekemään mun lempiruokaa eli hirvikäristystä joten sitä oli sit seuraavana. Syönnin jälkeen ooteltiin, että päästään saunaan ja paljuun. Siellä menikin sitten muutama tunti. Loppuilta meni ihan kivasti lukuunottamatta paria juttua mm. sitä, että mulle piti hakea seuraavana päivänä kepit sairaalasta pienen äksidentin takia. Ei mitään vakavaa! Sellanen iso puupölkky vaan kaatu mun jalkapöydälle niin joudun nyt tän viikon lepäämään. Sain onneks käytyä siellä viisumihaastattelussa ni no problem :) Tulipahan niistäki ikimuistoset juhlat! 

     Oon nyt siis tulossa sieltä viisumihaastattelusta ja kaikki pitäs olla kunnossa. Nyt jatkan unia, tämä reissaaminen vähän alkaa jo väsyttää.

Terkuin Tuikku

Marimekko

Ensimmäisenä perheen varmistumisen jälkeen tuli mieleen, että mitä vien heille tuliaiseks. Jotain suomalaista sen täytyy olla. Päähän sit alko tulla tunnettuja ja perinteisiä suomalaisia merkkejä ja tuotteita: Marimekko, Fazer, Muumi, Angry Birds ja salmiakki! Viisumikuvissa käydessä sit huomasin Marimekon liikkeen samassa talossa ni päätin poiketa siellä. Ajattelin heti, että pyyhe ois helpoin ostaa ja kuljettaa, joten ostin sit perheen vanhemmille ihan perus kylpypyyhkeet unikkokuosilla, pinkin ja sinisen. Ostin myös marimekon semmosen klipsipussukan perheen 13-vuotiaalle tytölle, koska se tuskin haluaa angry birds pehmolelua, mitkä ajattelin sit pieneimmille lapsille ostaa. Lisäks hain lähikaupasta salmiakki-mix pussin ja fazerin sinisen ja mansikka suklaalevyn koko perheelle maisteltavaks. Vielä pitäis löytää ne Angry birdsit. Oon käyny kahtomassa kolmesta isosta kaupasta, mutta missään ei oo ollu. Yhessä kaupassa sanottiin, että niitä ei enää tilata, koska niitä ei mene. Mietin sit, että ostanko muumit kaikille, mutta se ei oo niin tunnettu ja angry birds ois ehkä mieluisempi lahja. Joudun tilaamaan birdsit ehkä netistä, jos ne kerkeis tulla!
     Ens viikon tiistaina mulla on viisumihaastattelu Helsingissä heti aamusta, joten tällä kertaa kertaa joutuu lähtemään sit sinne. Hirvee työ oli siinä, että saa varattua sen haastatteluajan ja siinä, että saa käsiin kaikki ne miljoonat tarvittavat paperit mitä ilman ei viisumia myönnetä, mutta SELVISIN! Kuulin, että se haastattelu ei kestä kun muutaman minuutin ja on tosi helppo, että se ei jännitä yhtään nyt kun tässä on isompiaki asioita jännitettävänä.
     Kiva ku sähköpostiin tuli tieto au paireista, jotka lähtee samalla lennolla kun minä. Siellä oli sit mun lisäks vaan yks, mutta sekin on parempi ku ei yhtään. Jos ja kun päästään vierekkäin istumaan, menee matka varmaan joutusammin, kun on vertaistukea :D Se tyttö ottikin heti muhun viestillä yhteyttä ja kyseltiin toisen perheistä ja vähä kaikesta ja häneltä sain sit tietää myös sen viisumihaastattelun käytännön. Mukava tietää, että joku muukin on samassa tilanteessa kun minä!

     Nyt oottelen viikonlopun tulevia läksäreitä, niistä sit varmaankin seuraavassa postauksessa :)

 
Puolet lahjoista jo ostettu 💪🏼





Terkuin Tuikku