Vika postaus

Oottelen tässä Miamin lentokentällä, että pääsen koneeseen. Ei voi kyllä sanoin kuvailla tätä fiilistä. Perheelle, isovanhemmille, kavereille ja muillekkin tutuille sanottu heipat ILMAN ITKUA tosin. Fiilis on siis hyvä, mutta mieli silti vähän omalla tavalla haikee. Uusia kokemuksia on tullu ja kielitaito karttunu ja siistejä uusia tyyppejä tullu montamontamonta mun elämään. Toivon, että edes muutaman kanssa pidetään jatkossakin yhteyttä, vaikka monen kanssa asutaan eripuolilla maapalloa tai Eurooppaa.
      En oikein tiedä mitä kirjottaisin, mutta haluan silti kirjottaa jo nyt, kun vielä muistan paljo asioita ja olotiloja. Ensimmäinen outo juttu täällä, kun tässä oottelen Helsinkiin lähtevää konetta ja puolet kanssamatkustajista on tietty suomalaisia, SUOMALAISIA! Olihan mulla San Franciscossa itseasiassa yllättävän paljo suomikamuja, mutta tässä silleen että ihan randomit tyypit ympärillä puhuu suomea niin väkisin pää kääntyy. Toinen juttu mikä ei vaan mee mun päähän on se, että reilu kymmenen tunnin päästä astun taas Suomen maaperälle, herranen en oo käyny siellä vuoteen. Muistan kyllä tarkasti päivän kun lähin, mutta se että siitä on jo vuos, mutta toisaalta aika menin niin tosi nopeesti.
       Hostmaman kanssa juteltiin matkalla, kun se heitti mut lentokentälle, että miten oli outoo kun tulin ja mulle vaan näytettiin, että tässä tää sun huone ja tuolta löytyy pyyhkeet tms, et miten hassulta musta tuntu, että tuun vaan asumaan siinä talossa aika pitkään. Ja nyt oon tässä! Okei tää tuntuu vaan toistamiselta, mutta yritän nyt mahollisimman tarkkaan selittää mun ajatuksia. Hauskaa oli myös kun se uus au pair tekstas mulle aamulla ja pyysi mua muistuttaa hostäitiä, että monelta sen lento laskeutuu. Se raukka on niin jännityksessä siellä ja toivottavasti yhtä mahtava vuosi edessä kun mulla oli.
     Aamulla heräsin kasilta ja kävin suihkussa ja laitoin lakanat pesuun uudelle tulokkaalle. Vein roskat ja siivoilin koko huoneen puhtaaks. Söin tuhdin aamupalan, ettei sit heti kentällä tarvii syödä, ostin kylläki ihan lämpimän aterian koneeseen lounaaks. Hostisä autto kantaa laukut autoon ja sit sanottiin siinä heipat. Sen kiitoksesta kuuli, miten se sitä tarkotti. Oli kyllä ihana kuulla se ja just miten ne arvostaa tätä, mitä tein ja se että ei oo niin yksinkertasta lähtee parikymppisenä toiselle puolelle maapalloo asumaan jonkun tuntemattoman perheen luo ja hoitaa niiden lapsia. Se laitto sit myöhemmin vielä kiitoksen myös viestillä ja toivotti turvallista kotimatkaa. Lasten ja hmn hyvästelykin meni tosi hyvin ja pidin vaan mielessä, että kukaan ei oo kuolemassa ja, että oon aina tervetullu moikkaa niitä jos haluan :)
     Kesken kirjottamisenki piti nostaa kädet kasvoille ja miettiä, että MITÄ IHMETTÄ TÄSSÄ TAPAHTUU. Suurinosa on varmaan lomailijoita näistä, koska oon tosiaan Miamissa. Ei kukaan varmaan ajattele et millanen kokemus mulle tulikaan mun "lomalla". Toivottavasti saan nukuttua mahollisimman paljo lentokoneessa. Lento on vaan 15min myöhässä, mut 9,5h lento ja siihen vielä 6h ajomatka päälle niin nukkuminen ois ihan kiva. Onneks SF:ssa on yö kohta niin ainakin rytmin puolesta pitäs nukuttaa jonku verran, mutta nukuin kyllä jo vähä tänne lentäessä.
       Tällä hetkellä oon ehkä ilosin mun enkun parantumisesta ja siitä miten hyvä tuuri mulla sattukaan kun sain ton perheen. Ei tarvinnu hätäillä kertaakaan, et joutuisin ettii uutta perhettä tai, että joutuisin kesken kaiken Suomeen. Määku oon sellanen, että jos päätän olla vuoden ni kesken kaiken en tule pois ellei oo ihan PAKKO. Oon myös ilonen siitä, miten paljo täällä oon päässy näkee eri paikkoja ja asioita. Tietysti myös ihana nähä taas kaikki kaverit ja perhe Suomessa ja palata normi arkeen!
    Oisin voinu kirjottaa paremmin ja huolitellummin, mut tällä tyylillä mulle ei tullu stressiä päivittää tätä, vaan pystyin vaan aukasee iPadin ja alkaa kirjottaa. Kiitos ja olkaa hyvä kaikille, jotka seuras mun vuotta tätä kautta. Toivottavasti saitte ees jonkun näkösen kuvan siitä! Kohta alkaavat ottaa koneeseen sisään ja sit pitää laittaa elektroniikka kiinni, joten jätän tämän nyt vaan tähän. KIITOS!

Terkuin Tuikku
   

Läksärit

Perjantaina käytiin vanhalla suomiporukalla syömässä, kun meidän neljäs jäsen tuli Suomesta meitä moikkaa. Juhlittiin siinä vähä mun synttäreitä ja muuten vaan hengailtiin, kun oltiin pitkästä aikaa yhessä.
       Lauantaina shoppailin aamupäivän nelosen kanssa, meillä oli tosi kivaa. Halusin meille kahenkeskistä aikaa ennen mun lähtöä ja toi meni just nappiin. Tein mun viimoset ostokset ennen laukkujen pakkaamista. Illasta sit kävin ostaa kakkuja, laittauduin ja menin tuohon aika lähellä olevaan baariin/pubiin juhlii mun synttäreitä ja läksäreitä kavereiden kanssa. Meitä oli yhteensä yheksän ja hauskaa oli. Sain lahjaks adidaksen pökät ja semmosia hikinauhoja. Pelailtiin biljardia ja pöytäjalista ja tanssittiin. Itkuksihan se meni loppuillasta kun niin monelle piti sanoo heipat yhtäaikaa..
        Maanantaina ja tiistaina olin vielä töissä. Maanantaina syötiin perheen kanssa mun läksiäispäivällinen. Oli tosi kiva kun kaikki kerto ilosia muistoja mun kanssa ja et mikä mussa on ollu hyvää. Mun joustavuus, enkun kielen parantuminen ja avoimuus mainittiin muun muassa. Sain lahjaks tolta perheeltä kehystetyn kuvan, missä ollaan kesällä hummereita pyydystämässä. Saan kuulema vielä myös rahaa! Oon ihan sanaton. Annoin niille seinäkalenterin, josta ne tykkäs kovasti. Sit lapsille printtasin selfiet kaikkien kanssa erikseen. EN EES ITKENY, vaikka juteltiin kaikkia koskettavia asioita ja vaikka mieli oli vähä haikee. Kotiinlähtö ilostuttaa nii suuresti et ei tässä itkut enää auta!
       Tänään meen vielä hiphop porukan kanssa illalliselle ja sit huomenna aamusta lentokentälle oottelee. Huhhuh olipahan vuosi, mutta mitään en vaihtais pois. Kirjotan vielä tänne yhen pidemmän tekstin ennen ku lopetan ja sitten alkaa uudet tuulet!

Perjantain ravintolassa sain itelle tommosen synttärisankari-kyltin ja työntekijät laulo.

Lauantain porukka

Maanantain perhepäivällisellä lapset ol leiponu mulle kakun

Kävin vielä yks ilta kaverin kanssa kattelee maisemia

Valmiina hiphop-dinnerille! 

Terkuin Tuikku

Ruokia

Tämän vuoden aikana oon oppinu syömään niin montaa uutta ruokaa ja saanu maistaa paljon uusia juttuja, että päätin kertoo teillekki niistä. Tuun tekemään näitä ruokia myös Suomessa, koska osa on tullu niistä mun lemppareiks. En vaan tiedä miten Suomen kaupoissa löytyy kaikkia tarvikkeita ja aineksia, mutta aion ainaki yrittää!

Viikuna oli uus tuttavuus. Olin kyllä ehkä joskus maistanu sitä kuivattuna, mutta tuoreeltaan se on yks mun lempihedelmistä! Me kasvatetaan niitä siellä meidän omenatilalla ja parhaimpaan viikuna-aikaan meillä oli kokoajan niitä tarjolla. Hd teki niistä myös ihan sikahyviä semmosia alkupaljoa, missä se kääri ne semmoseen pekonin tapaseen ja laitto vuohenjuustoo myös sisälle ja uuniin. Ne on tosi hyviä ruoansulatukselle!

Hummusta en ollu koskaan ennen maistanu eikä sitä mun mielestä Suomessa ees niin paljoo käytetä. Täällä melkei joka perheen jääkaapista löytyy hummusta. Me tykätään dipata pikku porkkanoita siihe ja se onki ihan hyvä ja terveellinen välipala lapsille. Pitää yrittää löytää jostain kaupasta sit Suomessakin sitä, koska täällä syön hummusta melkeinpä joka toinen päivä.

Avokado ja ite tehty guacamole on kyllä kans yks herkku. Suomessa en siis tykänny yhtään avokadoista en tiiä onko ne täällä jotenki parempia. Pitää kokeilla sit vielä uudestaan, kerta oon oppinu niistä tykkää täällä. Guacamoleen tulee sit sipulia, tomaattia, sitruunamehua ja jotain yrttikasvia, minkä nimee en tiiä ja tietty suolaa ja pippuria. Tykkään ku se on ite tehty ja ei liian muussattu ja keinotekosen makunen.

Maapähkinävoi on niin amerikkalainen juttu, kun sitä laittaa leivän päälle ja siihen vielä hilloo. Joka päivä se purkki on siinä pöydällä, et joku on sitä käyttäny ja mäkin tykkään käyttää sitä joskus, mutta vaan banaanin päällä. Jos tekee mieli oikeen hirveesti karkkia tai jotain makeeta niin puolikas banaani ja siihen päälle maapähkinävoita auttaa kummasti. Ei se kovin terveellistä oo, mutta syön sitä vaan ehkä pari kertaa kuussa.

Banaani ja kesäkurpitsa leipä on ehkä ihan kaikista paras uutuus täällä, varsinkin se baanaani. Nää ostaa välillä semmosen valmiin jauhosekotuksen ja siihen vaan kolme banaania ja öljyä ja vettä ja uuniin. Syötiin sitä esim mun synttäreillä ku pyysin. Tuon varmaan yhen pussin suomeen sitä sekotusta, mutta sitten pitää löytää hyvä resepti tehä sitä alusta alkaen ite, en vaan voi elää ilman sitä se on niin hyvää!

Mun perhe käyttää melko paljo pestoo varsinkin pastoissa. Se on kyllä tosi hyvää ja musta tuntuu, että se on Suomessakin alkanu yleistyä. Tuun kyllä käyttää sitä jatkossakin sillon tällön, antaa kivasti makua. Pastaa yritän välttää, mut tulee tosi hyvää, kun höyryttää kukkakaalia ja muussaa ja laittaa pestoo sekaan.

Taisinki joskus kauan sitten kirjottaa niistä kaalisipseistä. Niitä haluan kokeilla myös Suomessa, jos vaan löytäsin sen oikeen lajikkeen. Siihen vaan oliiviöljyä ja suolaa ja uuniin vähäks aikaa. Parempi vaihtoehto normi sipseille!

Pyysin jo mun hostisää kirjottaa mulle chilireseptin, mitä se sillon tällön tekee. Siihen tulee ainakin jauhelihaa, papuja ja porkkanaa, mut niitä mausteita ja sekotuspusseja en tiiä. Toivottavasti löydän niitä Suomesta, koska tää on sellanen ruoka, mitä ois helppo tehä isolle porukalle ja syödä monena päivänä. Siihen päälle vähä sour creamia ja juustoo, NAM! Hd teki tätä esim Halloweeniks, kun meillä kävi niin paljo vieraita sillon.

Pinaattia on täällä tullu paljo enemmän syötyä ihan vaa paljaaltaan. Meillä on aina iso laatikko tuoretta pinaattia jääkaapissa, kun hd tekee siitä melkei joka päivä smoothieita. Siitä on vaan helppo ottaa salaatiks ruoan kanssa niin annoskin näyttää huomattavasti terveellisemmältä. Pinaatinlehet on kivoja myös pizzan päällä!

Karhunvatukkaa eli täällä blackberryä en ollu muistaakseni koskaan ennen maistanu. Meillä kasvaa niitäkin siellä omenatilalla. Ne on ihan hyviä, mut ei mee mun suosikkilistalle. Yhessä rasiassa vaan pari aina on sellasta oikeen makeeta ja muut vähä kirpeitä. Kokeilin joskus puuron kanssa niin en tykänny, koska oli tosi kitkerää. Mustikat ja vatut on edelleen puuron kanssa parhaita ja omenasose!

Täällä syön PALJO enemmän vitaamiineja. Jo se että kokoajan on montaa erilaista hedelmää tarjolla on hyvä lisä, mut siihen päälle syön vielä joka aamu mun vitamiinit purkista, koska ne on laitettu semmosen hedelmäkarkin muotoon. Niitä on eri makuja, mulle kelpaa kaikki muu paitsi kirsikka. En ymmärrä miten niin moni jenkki muka tykkää siitä mausta. Kirsikat menee kyllä tuoreeltaan mut se keinotekonen maku on jotain kauheeta..

Monesti jo Suomessa mietin, että miten saisin kanaan lisää makua. Täällä löyty siihenki ratkasu, tai no oikeestaan ainaki kaks. Eka on sinappi! Siis ihan tosi hyvää tulee, kun esim semmosen kanan rintapalan halkasee silleen että siihen tulee semmonen läppä ja sinne väliin sinappia ja vähän juustoo jos haluaa, kerran laitettiin myös kinkun paloja ja sekin oli tosi hyvä. Sit vielä pinnan kun voitelee sinapilla ja juustoo uunin loppuminuuteilla jos tykkää. Se sinappi pitää olla sit semmosta enemmän kotitekosen olosta eikä mitään turun tuubisinappia. Toinen hyvä makua antamaan juttu on teriaki(en tiedä kirjotettasko se suomeks nuin). Meillä hd tykkää käyttää sitä monen ruoan kanssa ja yleensä se on possun kaa tarkotettu yhistää, mut kokeilin kerran huvikseen laittaa kananpaloja teriakikastikkeeseen vähäks aikaa imeytymään ja sit vaan uuniin, tuli tosi hyvää. Pitää sit yrittää tätäkin löytää Suomesta.

Inhosin katkarapuja ennen tätä vuotta. Täällä oon niin monesti tehny niitä lapsille, että aloin tottua siihen hajuun ja uskaltauduin kerran jopa maistamaan. Yllätyin, koska se meni jopa alas ja oli ihan syötävää. Tein ne vaan silleen et paistoin pannulla ja lopuks laitoin ruokalusikallisen kookosöljyä. En muuten tykkää kookoksestakaan, mutta jotenki yhessä kaks inhokkia olikin tosi hyvää :D Pitää tehä niitä vielä kerran ennen lähtöö ja koittaa syödä enemmän ja kattoo jos vieläki tykkäisin.

Tänään tasan viikko kotiinlähtöön. Toissapäivänä heittelin jo neljä pussia vaatteita menemään, mutta silti niitä jäi jälelle. Sain eilen tietää, että lennän sit Miamin kautta Helsinkiin ja matka kestää reilu 17h plus sitten Helsingistä autolla kotiin noin kuus tuntia. Se päivä siis menee kokonaan matkustamiselle, mutta ei haittaa! Sit nukun vaan jos pystyn yön yli ja seuraavana päivänä saanki jo kunnon suomiruokaa, kun oon sitä mummulta tilannu! Nyt alkaa jo vähän helpottaa, kun asiat alkaa olla suunniteltu ja hallinnassa. Lauantaina meen sit vielä shoppailee nelosen kanssa ja sit katon montako matkalaukkua pitää ostaa. Edellisellä au pairilla oli kolme isoa ja yks käsimatkatavara niin jos siinä sais itekkin pidettyä. Pelottaa vaan kun mulla on kenkiä ja takkeja jo niin paljo ja ne vie tosi paljo tilaa. Pitää varmaan pukee kaikki maholliset takit vaan päälle lentokoneeseen :D



Terkuin Tuikku