Tuurin kyläkauppa

Lupasin kirjotella seuraavaks Tuurin töistä ja tässä nyt tulee koko viikon edestä täyttä asiaa!

Rutiini työnteolle on löytynyt täälläkin. Lentoja on ehkä hieman vähemmän, mitä oletin olevan, mutta päivät menee silti ihan joutusasti ja on ollu mukavaa. Tälläset viikon tai kahden viikon työpätkät on oikeestaan tosi sopivia. Rahat säästyy, kun ei ajele pitkin Suomea ja motivaatio työn tekemiseen säilyy. Tai no, rahat säästyis, jos en ostelis kaikkee tuolta Keskiseltä. 

Uudet kuulosuojaimet on ollu tarpeen!

Meillä on kämppä Ähtärissä ja tästä kyläkaupalta sinne on matkaa noin 25km. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, kun Seinäjoella pysty heräämään vähän ennen töitä ja kävellä vaan autolle, mutta täällä täytyy herätä vähän aikasemmin. Toisaalta, kun menee kämpille, tietää, että töihin ei enää sinä päivänä "joudu". Lisäks joka tapauksessa herätään aikasin, kun käydään aamuisin ennen töitä salilla tän uuden pilotin kanssa. Hän on tosiaan vähän nuorempi kun edellinen työkaveri ja ihan mukavaa vaihtelua varsinkin, kun sain nyt salikaverin! Jokaisessa työkaverissa kuitenkin omat hyvät puolensa ja kaikki on kelvannu tähän mennessä. 

Tässä yksi työkaveri, kun asiakas 
jätti tämmösen Sulo-koiran mulle
hoitoon lennon ajaksi.

Työt täälläkin on joka päivä säävarauksella klo 11-19. Laskeutumisalue on vähän paremmalla paikalla ulko-ovien läheisyydessä, kun Seinäjoella tosiaan oltiin enemmän takapihan puolella. Oon ottanu vähän enemmän taas vastuuta ja nyt enää vaan minä vastaan työpuhelimeen ja selvitän asiat. Lisäks tankkaan nyt helikopterin ite ja se on ollu ihan kiva lisä päivien kulumiseen. Tankataan nimittäin aika usein, koska ei laiteta tankkeja koskaan täyteen (edullisempaa niin). Laitettiin myös esille kaikki mainokset ympäri kauppaa ja pihoja. Pääsin myös kirjottamaan ja äänittämään radiomainoksen lennätyksistä, mikä kuuluu tuolla kaupan sisällä koko kesän. Meni toisella otoksella purkkiin!

Tankataan suoraan pakettiauton
perästä tollasella letkulla. Toistaseks
ei oo ollu mitään ydinfysiikkaa ja
pituudesta on hyötyä!

Äänityskopissa hommissa! Oli
taas ihan uus kokemus ja olin aika
innoissani, vaikkakin vähän epäilytti.

Kämppä on kiva melko iso neliö. Otin onneks mukaan pimennysverhot, jotka tuli heti tarpeeseen, kun mun huoneessa oli vaan sälekaihtimet. Oon aika herkkäuninen, joten kiittelin itseäni, kun olin kaukaa viisas. Valitsin kolmen huoneen väliltä itelle oman: huone, jossa yks sänky; huone, jossa kaks erillistä sänkyä ja huone, jossa parisänky. Valitsin ensimmäisen, koska ajattelin olla kohtelias. Pilotin perhe tulee kuulema tänne ens viikoks niin enpähän vie muiden nukkumapaikkoja. Kämpän vieressä on kiva uimaranta, jossa käytiin yks ilta pulahtamassa. Se on kyllä aika hyvä piristys ja viilennys kuumien päivien jälkeen. 

Iltapulahdus

Rantakelejä kaikki päivät.

Mun osote elokuun 4. pv asti
näyttää tältä.

Iltarutiiniks on muodostunu
itikan tappaminen, kun ilmastointia
ei ole ja ikkunat on auki päivisin.

Yks ilta jäin Tuuriin grillaamaan, 
kun kaverit oli käymässä lomalla.
Kiva vaihtelu tämäkin!

Kohta suuntaan takas Sonkajärvelle yhdeksi yöksi. Käyn torstaina ottamassa koronarokotteen ja sen jälkeen lähen Rovaniemelle lentopalloturnaukseen ja palailen la tai su. Maanantaina sitten takasin lennätyksiin Tuuriin!

Terkuin Tuikku

Päivitys elämään

Tässä on ollu taas aikamoista menoa ja meninkiä niin päivittely on hieman jääny vähemmälle, mutta nyt tulee kuvia matkan varrelta kahen viikon edestä! Kuvat ja niiden tekstit kertokoon puolestaan. Uudesta työpisteestä saatte pidemmän postauksen lähiaikoina! 

Seinäjoelta otin Riemun takakonttiin
vähän lentobensaa.

Tuli hyvä mieli, ku sain olla hyödyks, ku menin 
kotiin käymään. Järjestin pilotille bensat ja
laskeutumispaikan ja lähetin sille kuvat. 

Samalla kävin tsekkailee tulevan
uuden tätitettävän huonetta <3

18.6 menin Kajaaniin avuks rippijuhlia
järjestää. Voin kertoo, että jos ikinä järjestän
juhlat, en tee keksejä ja niiden koristeluja ite.
Ostan valmiit. Tällaselle perfektionistille oli
aika haaste nää.

Pääsin kokeilee sankarin menopeliä ekaa 
kertaa! Oli aika kiva.

Keksien koristelun lisäks käytiin 
kerää kukkia ulko-oville.

Oli aika ikimuistoinen päivä!

Herkkuja riitti!

Jossain välissä ja jossain 
päin Suomee (tais olla Espoo) kävin
luokkakaverin kanssa pelaa
sulista. Hän unohti pelihousut
kotiin, mutta Lidl pelasti.

Kävin moikkaa kaveripariskuntaa
ja tilattii Woltilla. Tässä karhunlihaburger, 
jonka sämpylä on värjätty mustekalan
musteella. Ei lisättävää.

Tuurin kyläkaupalla seuraavat
viikot

Kävin tsekkaa, miltä Tuuri näyttää.
Samalla somepäivitystä.

Juhannus meni tosiaan töissä. 
Illalla käytiin pilotin kanssa istumassa 
hetki viereisessä juhannustanssipaikassa,
jossa keski-ikä oli noin 70. Kokemus sekin.
Kukaan ei edes tullu (onneks) hakemaan.

Ostin vihdoin itelle kuulosuojaimet.
Jouduin tähän asti pitämään sormia
korvissa ni kävi ärsyttää.

Tuurissa meidän diiliin kuuluu ilmanen
kuntosali, joka otettiin heti käyttöön!

Tässä uusi pilotti Niilo, joka on myös ihan
jees työkaveri!

Tuurista onki jo melko paljon kerrottavaa, joten siitä sitten seuraavaks. Yleisesti ottaen täällä on kivaa ja homma toimii. Päivät menee edelleen nopeesti ja toi sali on tosi hyvä lisä aaamuihin.

Terkuin Tuikku

PS. MULLA ON UUS TUKKA

Tositarinointia

Tapahtumia ja tilanteita on jo viikon sisään kertyny tällä reissulla jonkun verran niin ajattelin tulla jakamaan niitä täälläkin. Tuntuu, että tää on koko ajan yhtä seikkailua, mutta se vaan mulle passaa. Kiva, että on jotain vaihtelua päivissä ja tulee uusia kokemuksia. Seuraavat tilanteet ei ole millään tavalla hauskuus/tärkeysjärjestyksessä vaan siinä järjestyksessä, missä oon ne puhelimen muistiinpanoihin kirjottanu. Lopusta löytyy satunnaisia tilanteita kuvina!

#1 Perustilanne, mikä käy varmasti kaikissa lipunmyynneissä, kun on erikseen halvempi lasten ja vähän kalliimpi aikuisten lippu. Äiti ja poika tuli lennolle ja meidän lasten lipun ikäraja on 12. Kysyin sit tältä pojalta, että kuinka vanha hän on. Hän vastas "öö", katto äitiään ja jatko "kymmenen" ja äiti nyökytti päätä ja totes että "mm-m". Tuo tilanne oli jotenki niin läpinäkyvä, että ihan hymyilytti, mutta enpä viittiny rueta inttämään, joten annoin sen vaan mennä. Teki kyllä mieli sanoo, että kantsis harjotella tuota tilannetta vielä vähän seuraavaan paikkaan, jos tulee tarve, mut en halunnu pilata heidän lentoo! Toki tätä on taidettu itekki harrastaa joskus esimerkiks eukonkannon MM-kisoissa, joten oli ihan hauska kokemus olla nyt tuossa myyjän paikalla. 

#2 Huikee iäkkäämpi naishenkilö tuli miehensä kanssa kattelemaan lentoja. Mies ilmotti heti, että ei aio kopterin kyytiin astua, mutta nainen sen sijaan oli ihan innoissaan. Me ei myydä lippuja yksittäin, et lennolle ois hyvä aina saada vähintään se kaks, joten hänen piti sit oottaa. Hällä kävi sit onneks tuuri, kun joku pariskunta tuli lentämään aika pian ja hän pääs niiden kanssa samaan pokaan. Tämä mummu ilmoitti, ettei aio puhua mitään lennolla, että nauttii vaan. Tykkäsin hänen asenteesta, kun mies jäi maahan pitelemään käsilaukkua. 

#3 Tää ei oo yksittäinen tilanne vaan yleisesti ottaen ihanaa on aina, kun lapset käy lentämässä. Aika moni jännittää etukäteen ja voi vitsit, miten tykkään aina lennon jälkeen kirjottaa kaikille lapsille sellaset diplomit todistukseks, että on käynyt helikopterilennolla. Diplomeita on meillä siis valmiina, joihin sit täytetään lapsen nimi ja päivämäärä. Diplomin lisäks annan aina ProCopter tarran mukaan, monesti myös sellasille lapsille, jotka ei käy edes lentämässä. Vähän tällasta "piilomainontaa".

#4 Pari kertaa on joutunu jännittämään, että A)mahtuuko asiakas koneeseen ja B)meneekö turvavyö kiinni. Pari isompikokosta kaveria on tullu, jotka reilusti ovat kertoneet painon ja kysyneet, että onko se este. Molemmilla kerroilla kopterissa on jääny yks paikka vapaaks niin paino ei ole ollu este ja molemmilla kerroilla myös turvavyö yltti kun ylttikin kiinni ja sain huokasta helpotuksesta. Pilotti vinkkas onneks mulle hätätilannetta varten toisenlaisen vyön kiinnitystavan, jos normaalisti ei onnistu! 

#5 Yks asiakas piti hakea kotipihasta ja kuva oli tullu ennakkoon laskeutumispaikasta. Kuvan mukaan näytti, että siihen mahtuu hyvinki, mutta kun oltiin perillä (lähin siis huvikseen kuvaamaan kyytiin, kun oli hiljasta) laskeutuminen oli aika riskialtista kyseiseen kohtaan niin jouduttiin ettimään eri kohta läihialueelta. Asiakas oli ilmeisesti ottanu kuvan puun alta, joten sen oksat ei näkyny kuvassa ja pienensi lopullista tilaa huomattavasti. Loppujen lopuks asiakas pääs kyytiin ja homma hoitu hyvin!

#6 Tais olla perjantai, mun kopterityöuran kiireisin päivä, kun isä ja tytär tuli lennolle ja kysyvät, josko voisin kuvata kopterin nousun ja laskun heille. Tietenkää en osannu sanoo ei siinä vaiheessa ja yhtäkkiä asiakkaita oli jonoks asti. No minä sitten möin lippuja, kuvasin nousun, möin taas lippuja, ohjeistin seuraavalle porukalle turvallisuusohjeet, kuvasin laskun, hain asiakkaat kopterista, vein uudet, lähetin kuvat ja homma taas jatku. Sanotaanko, että sit kun asiakkaita oikeesti on, toi kuvaushomma on ihan mahdotonta, mutta tuo oli vielä jollain tavalla mahdollista. Ja onneks sillä tytöllä oli iphone niin pysty käyttämään airdroppia, eli nopeutti hommaa huomattavasti. Tuli jo tekemisen meiniki!

#7 Yks ilta, kun olin jo kattomassa rauhassa Netflixiä omassa mökissä, pilotti soittaa, että tuu hakee nää auton avaimet ja myymään lippuja, että hän lähtee ilmaan. EN SIIS OLLU KUULLU, ETTÄ KOPTERI ON KÄYNNISSÄ, vaikka se on tuossa ihan vieressä. No tempasin kengät jalkaan ja nopeella varotuksella töihin meno onnistu. Tuntu jotenki hassulta, että en ollu kuullu mitään, mut ihan hyvä sinäänsä, että en sit jatkuvasti vahtaa ja kuuntele, että pitääkö mennä töihin.

#8 Tää on ehkä henkilökohtanen lemppari, kun yks tyttö, ehkä minua vähän nuorempi, tuli lennolta ja oli tosi innoissaan. Ilmoitti kavereilleen jotenki näin: "Joo mä ostan oman helikopterin. En kyllä tiiä ees mitä ne maksaa. Ainaki 20 000€." Jotenki oli hauskaa ajatella, että esim moni opiskelija nostaa ton verran opintolainaa, et jos ne ei käyttäiskää niitä niin kaikki halukkaat vois ostaa oman helikopterin. 

#9 Yks asiakas oli tosi symppis, ku ajo kahtelemaan kopteria siihen aidan vierustalle. Menin sit juttelemaan hälle ja hän vähän huonolla suomella kyseli et mikä homma. Vastasin sit et täällä pääsis lentää helikopterilla, että kaks vähintään pitäs olla kyydissä. Sit se mies vaan alko hokea sitä, kuinka uskomatonta se on, että pääsis ja "ei voi olla totta, mistä minä nyt kaverin löydän". Ihanan ilonen! Se sano myös sitä, että ihana miten ns. tavallisella ihmisellä on nyt myös mahis päästä kyytiin. Aiko tulla lentämään joku päivä!

En yhtää ihmettele, miks porukka
on aina niin innoissaan, kun onhan 
tää aika siistiä!

#10 Tiistaina mulla oli vapaata, koska täällä oli niin kova myrsky eikä voinu lentää. Aamulla pilotti tuli herättää koputtamalla oveen, koska puhelimella mua ei saa kiinni ku harvat ja valitut, sillon ku nukun. Hän tarvihti apua kopterin kanssa ja tässäkin eiku äkkiä vaatteet päälle, kengät jalkaan ja hommiin. Laitettiin lapoihin sellaset pussit, joista menee narut kopteriin, ettei se lapa pyöri tuulen mukana turhaan. Ennen en ollukkaa sellasta tehny, joten opin uuden jutun. Tykkään tällasesta pienestä hektisyydestä sillon tällön. 

Mun homma oli pujottaa pussit
lapoihin, kun lentäjä kallisti konetta.

#11 Seuraavaks ku pilotti lähti hakee lisää bensaa, minun tehtävä oli ehtiä yks tuulessa hävinny mainos. Kysyin Ideaparkin tuollaselta pihatyöntekijältä, että onko näkyny. Hän oli just sillon sellasel pikku traktorilla liikenteessä ja pyys kyytiin, et lähetää yhessä ehtimään. Aika vaiheikas aamu toisin sanoen. Mainosta ei toistaseks oo löytyny. 

Pääsin helpolla mainoksen
etsinnässä.

Lauantaina viereisellä terassilla
esiinty Stig.

Päästiin tällaseen rekkaan kattoo
esitystä, koska sato.

Kävin vapaapäivänä juomassa
teetä ja syömässä pullaa. Olipa
kiva toisaalta vaan vähän rauhottua
itekseen. Löysin uuden lempipullan
Espresso Housesta!

Vapaapäivänä aikaa oli
myös salitreenille.

Yhen illan agenda oli 12km 
rullaluistelu.

Löysin kivan reitin vähän syrjemmästä.
Paluumatkalla nää käveli mua vastaan, 
uus tilanne tämäkin.

Huomenna lähenki sit kotiin, kun lauantaina on yhdet rippijuhlat tiedossa. Siitä ehkä seuraavaksi.

Terkuin Tuikku

Ekan työviikon kuulumisia

Nyt on hyvä aika päivittää elämää Seinäjoella, koska vettä tulee, kun saavista eli toisin sanoen mulla on vapaapäivä. Ainut homma, mitä jouduin tekemään oli, et kävin laittaa lapun auton oveen, jossa kehotettiin soittamaan, jos haluaa lennolle. Edelleenkää ei tunnu, että tekisin töitä. Päivät on niin lepposia ja, koska on ollu hyvä sää, porukkaa riittää ja hiljasemmalla hetkellä aika kuluu pihalla istuessa ja odotellessa + lounaalla aina noin 13-14 aikaan. Oon saanu työn tekemiselle oman rutiinin. Herätys on aamulla 10.15, mut monesti oon heränny reilusti ennen sitä. Juoksen vessaan noin 50m päähän ja tulen pukemaan. Ne jotka mua tuntee, tietää, että tykkään sovitella vaatteita, mut tää onki nyt helppoo, kun on noi työpaidat eli aina ainakin yläosa on helppo valita kolmen vaihtoehdon väliltä (kauluspaita, normi t-paita ja t-paidasta ite leikattu toppi). 

Sain tuunata yhestä
t-paidasta itelle topin,
kun täällä on ollu aika
hellettä viime päivät.

Kun oon pukenu ja tehny perus aamutoimet, otan aamupalan (lasten onnipuuro ja banaani) mukaan tuonne autolle, josta myyn lippuja. Normaalisti söisin ihan oikeen puuron, mutta kuumalla ja mikrottomana tuo valmispuuro on ollu helpompi. Syön ja laittelen rauhassa jutut valmiiksi. Menen autolle yleensä jo 15-20 minuuttia ennen kun työt alkais, koska asiakkaita saattaa tulla kyselemään jo aiemmin ja eipä mulla oikeen muutakaan tekemistä ole. Tälleen saan rauhassa syödä ja varmistaa, että homma (eli lähinnä pankkikorttikone) toimii. 

Aika moni on tullu ensin kyselemään hintoja, ennakkolippuja, lentoaikaa ym. erityistoiveita ja sit myöhemmin tullu vasta lennolle. En arvannukkaan, miten tärkeetä on, että tuossa on kokoajan saatavilla joku ihminen, jolta kysellä. Myös erilaisia puhelinsoittoja tulee yllättävän paljon ympäri Suomee, koska näiden mainoksia on vähän siellä sun täällä ja netistä löytyy myös tieto, et he tekevät tilauslentoja. Moni soittaa ja kysyy, et millon kopteri on seuraavan kerran X paikkakunnalla. Lisäks Seinäjoen lähikunnista soitellaan ja kysytään esimerkiks moneenko lennetään ja minä päivinä. 

Musta on tuntunu jotenki tosi hyvältä täällä, koska oon kokoajan vähän niiku reissun päällä eli ei oo hätä jo seuraavaan paikkaan ja toiseks koen, että oon ihan hyvä tässä, mitä teen. Oon saanu tosi vapaat kädet siihen, miten hoidan tuon paperipuolen ja kopteriin saattamisellekki on löytyny oma tyyli. Mulle sopivinta on, että ohjeistan selkeesti ennen lentoa, että miten toimitaan, jotta se vastuu siirtyy vähän niiku minulta sille asiakkaalle. Kerron esimerkiks joka porukalle erikseen, että kopterin oviin ei saa koskee, että minä hoidan ne kiinni ja auki heidän puolesta. Yks mies sit innoissaan kummiski yritti paukuttaa sitä samalla tavalla kun auton ovea ja tajus samalla sekunnilla, että se oli kiellettyä ja pyyteli kauheena anteeks. Lisäks kerron aina, että kopterin takapuolelle ei saa mennä, et kuljetaan aina etukautta. Se huojentaa siinä vaiheessa, kun on kolme kyytiläistä ja en ehdi sinne toiselle puolle vahtimaan, että ei lähde taakse. Yhesti oon näiden päivien aikana joutunu ottamaan yhtä lasta hihasta kiinni, kun hän niin innokkaasti tuli ulos ja lähti suoraan kävelemään väärään suuntaan. 

Yks päivä oli jännittävää, kun hän
vaan tuli leikkaamaan ruohoo meidän
laskeutumisalueelle. Annoin sit
viis minuuttia aikaa.

Kiireisintä on yleensä noin klo 17-19, kun ihmiset on päässy töistä ja muistaavat, että lennetään seiskaan asti. Eilen perjantaina pääsin jo ihan työn makuun, kun asiakkaita oli ihan jonoks asti. Aika lens kun siivillä ja kun kello tuli seitsemän, asiakkaat vaan hävis ja päivä olikin menny ihan sika nopeesti. Katellaan usein vähän seiskan jälkeenki, että tuleeko joitaki myöhäsiä lentäjiä ja sit pikkuhiljaa tankataan kone ja laitetaan päivä pakettiin. Tullaan pilotin kanssa tosi hyyvin juttuun ja se on myös yks isosti vaikuttava tekijä tähän hyvään moodiin. Toivottavasti kaks muuta pilottia, joiden kanssa menen Tuuriin, ois myös hyviä tyyppejä! Tykkään tosi paljo myös noista paperihommista ja ynnäilyistä päivän päätteeks. Jännittävää aina nähä, oonko muistanu kirjata kaikki lennot ja täsmääkö ne kassan kanssa. Tähän mennessä on täsmänny! 

Töiden jälkeen meen joko vähän urheilee tai sit ihan vaan suihkun kautta nukkumaan. Yks ilta käivin myös saunassa, kun tällä leirintäalueella on naisten saunavuoro joka parillinen tunti. Saunat, suihkut ja vessat on ihan uudet, koska tää Ideapark on myös ihan vasta rakennettu. Ei siis valittamista. 

Eilen tuli pari muutaki firman tyyppii käymään ja vaihtamaan kopteria. Siinä oliki sit mukava muutos, kun mahdutettiin (hyvin) kaks kopteria tuohon pihalle ja asiakkaat sai ihmeteltävää. Illalla käytiin koko porukalla viereisellä terassilla istumassa, kun oli niin hyvä sää. Mut on otettu tosi hyvin vastaan ja itseasiassa tuli tosi hyvä fiilis ku istuttiin kaikki siinä samanlaiset takit päällä. Tuntu, että kuulun jo porukkaan.

Terasille

Kopterin väri vaihtu siniseen!
Operoidaan ilmeisesti tällä sit
loppuaika.

Lentoja oon saanu myytyä ihan hyvin, vaikka tää on tosiaan vähän syrjässä. Aina, jos joku vähän epäilee, saan usein sen houkuteltua lennolle. Lisäks, kun kävin yks ilta shoppailemassa, laitoin tietosesti firman takin päälle niin sit kyselyjäkin tuli Ideaparkin työntekijöiltä, että pääseekö he lentämään ja millä hintaa ynnä muuta. Yks aiko ainakin tulla joku päivä, JES! 

Musta kopteri lähti Jyväskylään

Vaikka tykkään Adidaksesta,
tää lukeutuu mun
lempparivaatteisiin tällä
hetkellä. 

"Päästiin" myös paikallislehteen.
Joitakin ilmeisesti vähän harmittaa
tuo kopterin ääni.

Seuraavaks ajattelin kertoo joistakin tilanteista tai asiakkaista, mitä näiden päivien aikaan on jääny mieleen. Listaan niitä nyt vielä muutaman päivän ajan ylös!

Terkuin Tuikku

Työt alko

No nyt alko sit kopterihommat vihdoin. Olin oottanu maanantaita jo melko paljon, koska kaipasin taas elämään jotain uutta (mikä ei yllätä yhtään). Oltiin sovittu, että oisin ennen yhtätoista maanantaiaamuna Seinäjoen Ideaparkilla, jossa sit alotettais klo 11 lennätykset. Ennen niitä piti täytellä lappuja ja nopee opastus käydä lähinnä myyntipuoleen, et mitä merkataan ylös, mitkä kuitit säilötään ynnä muuta. Kopterin lastaus ja tommonen homma oliki jo ennestään tuttua, joten kaikki päästiin semi helpolla ja olinkin heti alusta asti ihan jopa hyödyksi enkä vaan sivusta seuraaja. 

Sain muutaman työpaidan
ja takin. Tuunasin yhestä
normi paidasta jo topin.

Lähin ajelee Sonkajärveltä pikkusen kuuden jälkeen ja olin perillä jo vaille 10. Täällä paikan päällä oli tietty ite lentäjä ja sit toinen tyyppi, joka oli tehny nää mun hommat tähän asti ja joka sit oli vielä koko maanantain mukana. 

Joka aamunen puuro, 
raejuusto ja mehukeitto.
Tällä kertaa vaan 
pikkuse liian aikasin.

Mun tehtäviin kuuluu siis myydä lippuja (kortilla tai käteisellä), kirjata lennot, summat, henkilömäärät ja maksutapa ylös sekä opastaa turvallisesti kopterin kyytiin ja kyydistä. Laitan asiakkaille headsetit päähän ja huolehdin et turvavyöt ja kopterin ovet on kiinni. Tärkeintä on, ettei porukka mee kopterin taakse tai paisko itse ovia ja pidänkin aina pienen alkuohjeistuksen näistä asioista lipun myynnin yhteydessä. Vastaan myös firman puhelimeen, jos ja kun tulee kyselyitä lennoista. Usein joudun kuitenkin varmistamaan asiat pilotilta, koska en aina tarkalleen tiedä paljonko kustantaa X kilometri- tai minuuttimäärä. Ne varmasti opin tässä pikkuhiljaa, kun jo nyt toisena päivänä osaan kertoo 30min, 15min, 6min hinnat! Päivän lopuks lasken käteiset ja korttiostot, täsmään ne sekä sit tietty niputan silleen, et seuraava päivä alotetaan puhtaalta pöydältä. 

Parasta on ehkä, että saa käyttää
shortseja!
Viime kesä liikenteenohjaajana oli
sen puolesta aika tukalaa.

Mun myyntipiste on pakettiauton sisällä
ja toki tällee toisena päivänä päätin
aikani kuluksi siivota koko auton
(miesten jäljiltä) oman näköseks.

Tähän mennessä tää työ on ollu tosi kivaa. Musta ei ees tunnu, että oisin töissä, koska sitten ku asiakkaita ei oo, voin kattoo puhelinta tai ottaa vaan aurinkoo ja sitten ku on, homma vaan rullaa ja minuutit juoksee. Aluks mulla oli tarkotus, et lähtisin jakamaan jotain esitteitä ym. tuonne ostariin, mut tää lennätyspaikka on melko syrjässä niin pitää olla kuitenkin kokoajan tässä lähietäisyydellä, jos lentoja tuleekin. Lisäks koronan takia ei viiti oikeen tunkee mitään lappusia väkisin ihmisten käteen. Jos kuitenkin tossa aidan vierustalla on porukkaa kattomassa, jotka vielä vähän epäröi, että lähtiskö vai ei, niin oon menny monesti heitä sit houkuttelee. Heti maanantaina tulikin oikeen kunnon onnistuminen, kun sain myytyä yhden lennon kertomalla, että oon luokanope. Yks nainen halusi kyytiin, mutta ei mielellään lennätetä vaan yhtä kerrallaan niin hän halusi kaverinsa mukaan, jolla oli 3 ja 6 -vuotiaat lapset mukana. Hän epäröi jättää lapsia minun katottavaks, mutta kerroin sit mikskä valmistun ja et lapset on ihan tuttu juttu niin hän sit päätti kans lähteä. JEEE! Tuli niin hyvä mieli.

Maanantaina kävin muutaman
kerran kyydissä ihan vaan
markkinointimielessä, jos oli
vajaita lentoja. Kyytiin mahtuu 
tosiaan pilotin lisäks kolme.

Tein Procopterin instaan esim 
tällasen inffon!

Tää homma on jotenki tosi chillii. Viikonloppuna oli ollu enemmän lentoja niin ootanki ens viikonloppua ihan innoissani. Nyt toistaseks on kerenny hyvin syömään ja vessaan kesken päivän. Eikä se niin maailmanloppu oo, jos pilotti joutuukin hoitamaan hetken aikaa myös tätä mun hommaa, mut aina se on nopeempaa, jos meitä on tässä kaks varsinki, jos pokia tulee useempi putkeen. 

Saan käydä lounaalla
näiden piikkiin joka päivä!
Ideaparkissa on paljo eri
vaihtoehtoja.

Askelia tulee ihan huomaamatta,
jos lähtee vaikka kauppaan tai
syömään, kun tuo rakennus
 on niin jäätävän kokonen.

Aluks oli tarkotus, et majotuttas omakotitaloon, mut siinä oli ilmeisesti käyny joku hämminki. Piloteille on täällä asuntovaunu ja mulle oma pikku mökki, jossa pari sänkyy ja jääkaappi. Nää molemmat, vaunu ja mökki, on tälläsella karavaanialueella, joten vessat ja suihkut löytyy sieltä. Kopteri on tossa noin 40m päässä tästä mun mökkeröstä, joten työmatkasta en ainakaan valita. Ilmastoini ois silleesä kiva, mut onneks tajusin pakata mukaan tommosen perus tuulettimen. Annan sen olla ikkunan edessä päällä illat ja sit yön hiljasella, kun ikkuna kiinni. Kuuma alkaa tulla vasta noin kaheksan aikaan, kun aurinko alkaa sen verra lämmittää. 

Kelpaa mulle

Riemu näyttää lähestulkoon
maasturilta tän mun kämpän
vieressä! Olen otettu.

Me lennätetään joka päivä (säävarauksella) klo 11-19 ja pidempään sit, jos asiakkaita riittää. Kiva, et iltasin on kuitenkin vähän aikaa olla ja et aamulla saa nukkua pitkään. Eilen ehdin käydä rauhassa kaupassa, tänään menin lenkille ja huomenna ajattelin käydä rullaluistelemassa. Mun takapihalla ois lenttiskenttä ja padelkenttiä, mut ei oo pelikavereita, hitsi. Ois ihan kiva urheilla, koska jos lähen tuonne ostariin niin palkka menee samantien siihen. Yritän pysyä pois vaatekaupoista!

Terkuin Tuikku