Plussia ja miinuksia

Nyt tuleekin vähä erilainen postaus pitkästä aikaa. Nää kaikki on mun omia mieleenjuolahduksia matkan varrelta, joita oon kirjannu muistiin. Miks sitten päätin nyt niistä kirjottaa? MUN PERHE ALKO ETTIÄ JO NYT UUTTA AU PAIRIA. Mulle tuli tosi jännä fiilis siitä, että kohta on jo kotiin lähdön aika! Siinä mun hostmama vaan hiirellä rollaili tulevien au pairien kuvia ja mietiskeli kuka näyttää kivalta. Jännä miettiä, että sillon mua valitessa se on tehny tollee samalla tavalla ja sit vaan klikannu mun kuvaa. Tälle perheelle tärkeimmät kriteerit on tietty kokemus lasten kanssa ja sen jälkeen se miten hyvä on auton ratissa. Mun hostisä on kuullu, että Euroopassa autokoulu on tiukempi ja euroopassa kuskit on parempia niin seuraavakin au pair tulee olemaan kuulema sieltä. Yks tärkee kriteeri on myös, että tykkää pelata eri pelejä niin sisällä että ulkona. Nyt kuitenki ite aiheeseen: aion kertoo mitä kaikkee mulla ei tule ikävä ja tietysti myös mitä tulee.

EI TULE IKÄVÄ:

Sitä, että tosi monella koirista on hännät typistetty. Täällä se on ilmeisesti vielä laillista. Ihan kauheeta kattoo näin koiraihmisenä sitä, miten koira ei voi näyttää omia tunteitaan. En vaan ymmärrä mikä järki siinä on! Luojan kiitos meidän koiralla on edelleen kokonainen häntä. Nelonen oli sillon pienempänä ehottanu äitillesä hännän typistystä, mutta mun hm on onneks jyrkän ein kannalla tuossa asiassa. Toivotaan, että se tulee olemaan pian laitonta myös täällä!

Taskuparkki, HYI! Osasin sen tosi hyvin Suomen autokoulussa. Niksit pääs vaan unohtuu, kun ei sitä Suomessa tarvii. Aina on isot parkkipaikat tai omat pihat autoille, täällä joutuu aina parkkeeraa kadun varteen, jopa kotona. Onneks meidän autoissa on peruutustutkat, ilman niitä en ois varmaan selvinny. Nyt oon kyllä toisaalta ylpee itestä, saan laitettua isonki auton melko näppärästi pieneen koloon. Harjotus tekee mestarin! 

Sitä, että kalenterit alkaa sunnuntaista. Yks sekaannus vaan sen takia on tullu, mutta siitäkin onneks selvittiin. Mun puhelimenki kalenteri vaihtu jostain syystä täällä ihan toisenlaiseks. En tajua mitä järkee on, että sunnuntai on se eka päivä, kun se kuitenki on osa viikonloppua. Ei näitä aina ymmärrä, mutta hankaluuksia se on tuottanu. Samaten se, että kuukausi ilmotetaan aina ennen päivää. Eli jos on vaikka kolmas elokuuta ni se on 8.3 tai oikeestaan 8/3 (täällä käytetään kauttaviivaa).

En voi ees sanoin kuvailla miten inhoon näiden yksiköitä. Ei oo metrejä, ei oo celsiusta ei litroja..Kokatessa onneks on se millilitra kuppi, mut sit aina ku laittaa uuniin jotain pitää ensin vaihtaa farenheitit celsiukseks. Tankatessa ei oo mitään hajua paljoko sinne tankkiin on menny, koska mittari kertoo vaan gallonat. Applen sää sovelluksen oon saanu onneks celsiukselle, joten tiedän aina aamulla puenko shortsit vai pitemmät housut. Samaten google mapsin oon saanu kilometreille niin tiedän aina kuinka kaukana on mikäki paikka. Ainiin ja kello on myös eri, mutta siihen oon kyllä hyvin oppinu ja musta tuntuu, että saatan sit joskus edelleen kirjottaa kellonajan am/pm tyylillä. Mun hostmaman isä kerto, että nää yritti vaihtaa yksiköt samoiks ku kaikilla muilla (USA siis ainut valtio, jolla eri yksiköt) mutta kukaan ei tykänny eikä kukaan oppinu, niin ne vaihettiin takas ja se tuli melko kalliiksi. 

Parkkisakot ja maksut on ehkä yks mun inhokeista. Kokoajan joutuu pelkää, että tuleeko parkkimaksu, saiko siihen sittenkää parkkeerata, muistinkohan kääntää renkaat oikeeseen suuntaan, olikohan tänään katusiivous ja moneltakohan mulla loppukaan parkkiaika. Se tunne on ihana, kun joskus löytää ilmasen parkin sata varmasta paikasta ja voi hyvillä mielin lähtee autolta ilman paniikkia. Varmaan siks hätäilen aina ihan liikaa, kun kerran sain sakot kun parkkeerasin palopostin viereen, no empä tehny sitä toista kertaa! 

Haha tämä kohta on hauska, mutta silti joskus rasittava. Siis EI TULE ikävä sitä, että aina uudelle ihmiselle esittäytyessä pitää tavata nimi T-U-I-R-E. En vaan ymmärrä miten hankala on sanoo yks ainut sana oikein, kun oon sanonu sen jo kolmesti peräkkäin. Näköjää on :D Sit on hauska kun seuraavan kerran nähään ja ihmiset on sillee "hei nyt muistan: turja, turie, teira, torjo sanoinko oikein?" Anteeks vaan mutta et sanonu :D 

IHANAA PÄÄSEN KATTOO SUOMEN PELIT ENS VUONNA TAAS TELKKARISTA! oli aika säälittävää, kun soitin aina jollekki hädissään skypellä että näkisin peliä. Yle areena ei toimi ulkomailla :( jotkut pelit saatiin äitin kaa näkyviin ihan hyvin, mut aina se kuva oli aika hidasta ja ääni pätki välillä. No parempi se kun ei mitään. 

Vessapaperi on täällä ihan paskaa! Ei oo lotus soft embon voittanutta. Palaset on turhan suuria ja sit kuitenki liian ohuita. Tuntuu, että sitä menee nii paljo hukkaan, ku joutuu ottaa monta palaa enemmän ku Suomessa. Ei tästä sen enempää.

Ite oon aika täsmällinen ihminen, tuun aina paikalle vähä etuajassa tai viimestään just ajallaan. Täällä kun sanoo, että tullaan neljältä ni se on vähintään puol viis tai monesti enemmän. Tästä hauska esimerkki oli kun mun poikaystävä ja sen perhe tuli syömään ja sanoin, että he tuleevat neljältä niin hm laitto sillon vasta ruuan uuniin. Ei hoksannu, että ne oikeesti on sillon neljältä täällä eikä yhtään myöhemmin. Myös monet muut au pairit(ei suomalaiset) on monesti myöhässä. Ja itseasiassa juttelin tästä mun Kolumbialaisen naapuri au pairin kaa ni se sano, että sillä on tapana tulla aina muutamaa minuuttia yli, en kyllä tiiä miks. 

Ruuhkat täällä on joskus ihan kauheita. Joskus 20km matkaan menee yli tunti, ihan pahimmissa ruuhkissa. Yleensä ennen ku lähen, katon mapsista, mitä kautta pääsee nopeiten, koska sieltä näkee ruuhkaset kohat ja myös nopeimman reitin. Riippuen päivästä ja kellonajasta noi reitit vaihtuu aika tiuhaan. 

MITÄ ASIOITA TULEE IKÄVÄ:

Tietysti tätä perhettä. Siis nää on ihan mahtavia. Oon kiintyny varsinki noihin pienempiin lapsiin tosi paljo kun niiden kaa oon enemmän. Ja huomaan, että nekin tykkää musta tosi paljo. Kakkonen puhuukin melkei joka päivä, että sit ku mä lähen ni se tulee kans Suomeen mun kanssa. Tulen juttuun kaikkien kanssa, mutta sit toisaalta saan myös aina sen oman rauhan, jos tarviin. 

Yks lemppareista täällä on toi sali missä käyn. Ilman sitä oisin varmaan ihan masentunu, ku siellä on kuitenki sauna ja sit sieltä löytyy kaikki mitä maan päältä voi haluta: paljo salilaitteita, ryhmätunteja ja suihkutiloista löytyy ihan kaikki, mitä tarvii. Sanoinki siitä mun hmlle että kantsii kirjottaa niiden profiiliin siitä salikortista seuraavalle au pairille. Minuun ois vielä enemmän tehny vaikutuksen, jos oisin tienny siitä etukäteen. 

Ikävä tulee sit tietty tätä kaupunkia. Musta tää on ollu just sopiva mulle. Täällä ei oo liikaa ihmisiä, ei oo kauhee helle joka päivä, mutta ei oo myöskään pitkä ajomatka, jos haluaa arskaa ottaa. Täällä on tosi yksinkertanen ajaa ja sit myös liikkua julkisilla. Täällä on paljo erilaisia paikkoja ja ihmisiä. 

Suomessa taas joutuu alkaa maksaa kaikesta. Täällä toki teen töitä senki eteen, että saan asua täällä ja syödä näiden ruokia, mutta jotenki en koskaan ajattele sitä. Suomessa joutuu taas enemmän laskeskelee, mitä kuluttaa. Joten ikävä tulee sitä, että asuminen ja ruoka on "ilmasta".

Oon saanu täällä palko kavereita ja niitä tulee tietty ikävä. Suomikavereita nään varmasti sit vielä Suomessa ja voidaan muistella tätä vuotta, mutta muista kavereista en tiiä. Outoo, että asutaan täällä ensi vuos ja sit ei välttämättä enää koskaan nähä. Osan kavereiden kanssa on puhuttu, että nähtäis vielä ja käytäs aina moikkaa toisiamme, mutta ei sitä aina tiedä että onko rahaa na sit lopulta intoo. Sen näkee sitten, mutta ois kyllä kiva saada joku kaveri joka kävis aina suomessa ja mä sen luona, missä ikinä se sit asuiskaan. 

Liikenteestä ehkä ainut juttu, mitä jään kaipaamaan on se, että punasilla saa kääntyä oikeelle ja yksuuntasella myös vasemmalle. Tää pitäs ottaa Suomeenkii! Vauhdittaa liikennettä hyvin. Ainut juttuu vaan on, että jos haluut kääntyä punasilla oikeelle, sun pitäs pysähtyä ensin ja sit vasta kääntyä, monilla tää unohtuu. Jalankulkijat pitää muistaa kattoo myös edestä eikä sivulta.

En tiiä saako tästä nyt selvää, mutta liikenne oli kokonaan pysähtyny perjatai-illan ruuhkassa. 

Näitä kamuja tulee ainaki ikävä, mutta Suomessa taas nähdään! 

Kakkosen lempileipä tästä lähin karjalanpiirakka 

 

Tällä kertaa ne näytti vähä paremmalta. Tosi hyviä tuli. 

Ykkönenki tykkäs piirakoista

Ja pusuista 

Terkuin Tuikku 

Surffitunti

Toivoin viime viikonlopun vapaaks, koska haluttiin mennä yhen mun suomikamun kanssa surffaamaan ja sit iltaa viettää. Meillä oli perjantai-iltana LCC tapaaminen yhessä museossa ja sit tultiin meille. Mun hostit lähti omenatilalle niin saatiin olla ihan vaa kahestaan. Ois voitu lähtee käymään perjantaina jossain, mutta haluttiin kerätä voimia seuraavan päivän surffausta varten joten tyydyttiin vaan kattoo leffa meillä kotona ja sit ruettiinki melko aikasin nukkuu. 

      Lauantaina heräiltiin rauhassa, syötiin aamupala ja käytiin ostaa juotavaa ja syötävää illalle. Sit lähettii ajaa surffauspaikkaan. Se oli vaan noin puolen tunnin ajomatkan päässä, mutta parkkipaikan löytymiseen meni varmaan 20min. Surffitunti alko 12.30, mutta löydetiin ne oppaat vasta vähän sen jälkeen. Missään ei lukenu, että ne tulee parkkipaikalle ja antaa märkäpuvut autosta. Soitettiinki sille firmalle kahesti, mutta nekään ei sitä kertonu, käski vaan ehtiä keltapaitasia ihmisiä. Me saatiin ne keltaset paidat sit vasta paljo myöhemmin, joten niistäkään ei ollu apua.

      Kun sit vihdoin löydettiin ne tyypit ja saatiin märkäpuvut, oli aika opetella suffauksen alkeet. Se oli ihan hyödyllinen tunti. Vaikka oon nähny surffausta niin telkkarissa kun livenäkin nii ei sitä tuu kiinnitettyä huomioo, että miten siihen laudalle noustaan, missä asennossa siinä ollaan tai ees että miten sitä lautaa kuletetaan. Varsinki toi laudan kulettaminen oli tärkee vinkki, koska isoissa alloissa en ois päässy kovin pitkälle omalla tyylillä. Kulkeminen oli aika raskasta, koska ensin ku pääsit 5m eteenpäin, aalto heitti sut 3m taaksepäin. Mun sit ku sinne tarpeeks pitkälle pääs, oli se sen arvosta!

        Ne avustajat oli syvemmällä auttamassa laudalle pääsyssä ja sit kertomassa, että missä vaiheessa pitää nousta seisomaan. Muutamat ekat menin vaan kontallaan ja pari kertaa tipuinkii, mut sit ku tajusin homman idean, alko sujua. Pääsin melkei joka toisella yrityksellä aina seisomaan ja lopulta en aina tarvinnu niitä oppaitakaan enää siihen. Aallon vauhti osottautu mulle yllättävän nopeeks, mutta se ei haitannu. Rantaan asti ku pääs seisten, sai voimaa taas lähtee tarpomaan takas sinne syvemmälle, koska oli nii hyvä ja onnistunu fiilis. Raskainta tossa lajissa ehkä oli se laudan kulettaminen syvemmälle siellä aallokossa. Ammattilaiset näky olevan siellä kauempana ja makoilivat vaan lautojesa päällä ja oottivat seuraavaa aaltoo, niiden ei siis tarvinnu kun lillua siellä. Oli toki rankkaa myös se pystyyn nouseminen ja tasapainon pitäminen pienessä kyykyssä. Toi kolme tuntinen oli yks parhaimmista täällä ollessa ja KYLLÄ aion kokeilla uudestaan!

         Kun päästiin kotiin, tehtiin ruoka ja mentiin suihkuun. Laittauduttiin ja aloteltiin kaikessa rauhassa. Lähettiin kaupungille joskus puol 11 aikaan Uberilla. Käytiin kahessa eri yökerhossa. Ekassa oli huonoo musiikkia ja seuraava oli ihan hyvä ja siellä viihdyttiin jonnekki kahteen asti. Hauskaa oli ja aika meni tosi nopsaa. Oikeestaan koko viikonloppu meni vilauksessa. Sunnuntaina mentiin tietty CheeseCake Factoryyn, shoppailee ja sit vielä leffaan. Käytiin kattoo uusin Tarzan se oli ihan hyvä! 

Laittautumista

Porukkaa riitti

Oli kyllä hauskaa! 

CCF överit..

Valitettavasti surffauksesta ei saatu yhtään kuvaa. Puhelimet jätettiin autoon, koska ei haluttu ottaa riskiä, että ne pöllitään samalla ku ollaan vedessä. 

     Ihanaa mulla on taas ens la ja su vapaa, koska noi lähtee taas omenatilalle!! Ollaan menossa tyttöjen kanssa vesipuistoon, siitä sitten ehkä seuraavaks! 

Terkuin Tuikku 

Santa Cruz

Hm halus lähtee jonnekkin mun ja pienempien lasten kanssa samaan aikaan kun hd oli työreissulla. Valittiin paikaks Santa Cruz, koska se on vaan parin tunnin ajomatkan päässä ja siellä on lämpimämpi kun kaupungissa. Hm löys sieltä meille hyvän hotellin tosi läheltä rantaa. 

     Lähettin viime tiistaina puol kympin aikaan ajamaan. Oltiin perillä ihan hyvissä ajoin. Kerettiin käydä kiertelemässä kävelykadulla, testaamassa paria lasten huvipuistolaitetta ja sit kaupassa ennen ku oli ykkösen päikkäriaika. Hm jäi huoneeseen, kun minä otin kakkosen uima-altaalle. Se ui onneks jo tosi hyvin kellukkeiden kanssa, mutta täällä kellukkeet on sellaset, että semmonen yks iso kelluke tulee niiku hauisten kohalle ja sit mahan alle. Ne on pelottavat, koska oon nähny ku kakkonen pyörähtää ympäri veden alle, kun menetti tasapainon. Suomessa kellukket on selän puolella tai pelkästään käsissä, musta ne on turvallisemmat. 

      Kun kakkonen heräs, lähettiin porukalla rannalle ja sit vaatteiden vaihdon jälkeen mentiin lähi ravintolaan syömään. Syönnin jälkeen mentiin kattoo merileijonia ja muuten vaan käveleksii semmoselle isolle laiturille. Hm anto mulle rahaa, että saan ostaa itelle muistoks Santa Cruz paidan. Lapset söi jäätelöt ja sit mentiin takas hotellille ja seiskan aikaan olin vapaa. Illan pelasin sit lentopalloo, kun näin, että siinä meidän hotellin vieressä oli verkkoja. Menin vaan kysyy joltai tuntemattomilta, että voinko pelata niiden kanssa ja se kävi. Oli kyllä hyvä, että ei tarvinnu vaan huoneeseen jäädä istumaan. Menin takas joskus kympin aikaan, kun tuli hämärä. 

      Seuraavana päivänä käytiin vielä testailee eri laitteita ja lapset sai kasvomaalaukset. Hm halus myös pelata mun kanssa sellasta peliä, jossa heitettiin pallolla lautasia ja mitä enemmän niitä särki, sitä isomman palkinnon sai. Voitettiin semmonen pehmoapina! :D Syötiin lounas ennen kotiinlähtöö. Kun saatiin lapset kyytiin ja peräkontti kiinni niin hm halus tehä oikee ylävitosen mun kanssa ku reissu meni niin helposti. Matkalla pysähyttiin poimii mansikoita yhellä farmilla ja sit ykkönen nukku päikkärit. 

       Vaikka mulla oli kymmenen tunnin päivät ja vaikka jouduin nukkuu kakkosen kanssa samassa sängyssä ja vaikka se kuorsas ja pyöri yöllä ni silti lähtisin kyllä uudestaan! Aika meni niin tosi nopeesti, ku oli kaikkee uutta. Seuraava kohde onki sit New Hampshire kahen viikon päästä. Siellä on sit koko perhe ja vielä isovanhemmat. Uskosin, että se menee silti ihan nopeesti, mut näin helppoo ei välttämättä tuu olemaan.

Kävelykadulla oli kaikkia huvipuistolaitteita.

 

Huoneen takapiha 

 

Huone sisältä. 

Rannalla 

Laituri illalla

Ykäömen pelkäs vähä kaikissa laitteissa 

Kakkonen uskalti mennä yksin 

Mansikkamaalla.

Uus paita! 

Terkuin Tuikku 

Missä mun sunnuntailisät?

Tänään oli ihan jees päivä, vaikka oliki sunnuntai ja kaikki kaverit oli vapaalla ja mulla kuuteen asti töitä. Alotin ysiltä laittamalla kakkoselle aamupalaa(muut oli jo syöny) ja samalla siivoilin keittiöö, kun lapset sai kattoo telkkaria. Kohta sanottiin heipat isommille lapsille, kun ne lähti kaheks viikoks leirille ja sen jälken meneevät isänsä luokse viikoks, ihanaa rauhottuu tämä talo taas vähäks aikaa. 

      Aamupalan jälkeen otettiin hostisän kanssa pienet lapset bussilla vähä niiku semmoselle torille, missä myytiin erilaisia hedelmiä, marjoja, leipiä, hunajaa, kasviksia ja vaikka mitä muuta. Kaikki tavara oli ihan tässä lähellä kasvatettua ja vasta poimittua. Ostettiin kaalia, että saadaan tehä taas kaalisipsejä ja sit lapsille hunajatikut ja luumuja. Ajan kuluks istuttiin lasten kanssa kuuntelemaan musiikkia, kun yks mies siinä lauleli. Lapset tanssi ja kaikilla oli hauskaa. 

      Seuraavaks mentiin syömään semmoseen kiinalaiseen paikkaan. Söin jotain ihan uusia juttuja, mitä en ollu ennen maistanu. Siinä oli semmosen leivän sisällä semmonen lihamöntti. Ihan hyvää oli, mutta en ehkä toista kertaa ottais. Lapset söi taas niiden lempparia: katkarapuja jonka ympärillä semmonen taikina. Niille on oma nimi täällä, mutta en ikinä muista sitä. Matkalla seuraavaan paikkaan meitä vastaan tuli semmonen lohikäärme, joka kävi joka kaupassa tekemässä jonku rituaalin, joka tuo ilmeisesti hyvää onnea. En ollu ennen nähny semmosta muualla ku elokuvissa. 

      Matkalla takas bussipysäkille käytiin akvaario/kala kaupassa. Lapsista oli kiva nähä erilaisia kaloja ja rapuja yms. Siellä ei oltu kauaa, koska ykkösen piti päästä jo päikkäreille. Samalla ku se nukku, leikin kakkosen kanssa. Meidän uus lempijuttu on tehä keiju-kirjoja. Ollaan katottu yhessä kaikki Helinäkeiju-elokuvat ni nyt sit aina mä piirrän keijut ja kakkonen värittää ne ja sit ku on tarpeeks monta, niitataan ne yhteen ja kirjotetaan joka sivulle joku lause. Sitten kirja onkii valmis! Tää on ehkä mulle helpointa puuhaa kun voi vaan istua paikallaan ja piirtää. 

       Kun ykkönen heräs päiväunilta, mentiin ajelee pyörillä. Ykkösellä on semmonen pyörä, missä se voi vaan potkia vauhtia, ettei polkimia oo ollenkaan. Kakkosella on normi pyörä, jossa tietty vielä apupyörät. Sen pyöräily jää aina vaan tosi lyhyeen, kun se ei osaa vielä jarruttaa ja ei jaksa polkasta ihteesä vauhtiin. Sitä pitää olla jonku kokoajan työntämässä tai jarruttamassa. Hd laitto takapihalle sit lapsille semmosen pienen pomppulinnan, koska halus et ne on ulkona vielä vähä aikaa. Mä menin sit sinne maikoilee ja vahtimaan, ettei ne telo toisiaan. Kohta tehtiin päivällinen, syötiin yhessä ja sit olinki vapaa. 

       Mun kaveri tuli meille kuuden jälkeen ja lähti kympiltä. Katottiin leffaa ja suunniteltiin ens viikonloppua. Ollaan varattu surffitunti meille, tai oikeestaan kolmen tunnin koulutus. SIISTIÄ! Oon aina halunnu kokeilla. 

Matkalla torille

Ooteltiin ku hd meni ostaa kahvia 

Kuunneltiin musiikkia ja syötiin hunajatikkuja. 

Akvaario paikka 

Lohikäärme 

Ainii matkalla takas pysähyttiin kahtoo myös kung-futa(mite lie kirjotetaan) 

Pomppulinnassa 

Löhöilyä 

        

Terkuin Tuikku 

4th of July

Maanantaina oli 4th of July eli itsenäisyyspäivä. Tykkään ihan sikana pukeutua kaikkiin teemoihin ja mun asusta sen kyllä näkikin. Kia oli meillä koko viikonlopun, koska hostit oli omenatilalla ja tästä sen on helpompi kulkee eri paikkoihin. Heräiltii maanantaina ja laittauduttiin rauhassa. Yhen aikaan lähettiin sitten Dolorekseen hengailee ja juomaan viiniä. Sinne tuli muitakin au paireja meidän kanssa. Täällä on nyt pari viikkoo ollu melko kylmä ja sen huomas, kun ihmisiä ei ollu niin paljo liikkeellä mitä oletin. Sekin vaikutti, että maanantai oli yleinen vapaapäivä ni ihmiset oli lähteny reissuun. 

         Oli suunnitelma, että olisin päivän Doloreksessa ja kävisin illalla kattoo ilotulituksia yhessä toisessa paikassa. Olin kuitenki niin väsyny, että ilotulitukset ei siinä vaiheessa enää kiinnostanu, joten kävelin kotiin. Se oli ihan hyvä vaihtoehto, koska sit sain vähä rauhottua ja kattoo leffaa tän perheen entisen au pairin kanssa. 

         Meillä meni se kymmenen päivää muuten tosi hyvin. Lapsilla oli varsinki mukavaa, kun oli kaks au pairia yhtä aikaa leikkimässä. Mullaki aika meni töissä aina nopeemmin, kun oli joku jonka kanssa jutella. Illat oli kans kivoja, kun katottiin kauhuleffoja ja puhuttiin tästä perheestä ja vertailtiin, miten asiat on ja ei oo muuttunu. 

Suuntana Dolores

Kuin kaksi marjaa :D

Mulla oli siis tommoset amerikanlippuhuousut ja sit punasta ja valkosta. Tein myös silmät ja huulet teeman mukasesti! 

Perjantaina mentii pelaa au pairien kanssa beerbongia. Oli hauskaa, mut mun piti lähtee kesken illan, koska lauantaina oli töitä aamusta. 

Eilen tuli tasan 7kk maassa! Mihin tämä aika menee? Ens viikolla mennään varmaan mun hostäitin ja pienempien lasten kanssa parin yön lomalle jonnekkin koska hd lähtee työmatkalle. Sit onki mun viikonloppuvapaa ja ollaan suunniteltu mun yhen suomikaverin kanssa, että kokeiltais surffausta. Elokuun aluss ollaan 11pv perheen kanssa reissussa ja sit elokuun lopussa tuleekin mun poikaystävä ja lähetään Las Vegasiin ja Losiin. Sit onki enää kolme kuukautta ni lähen takas Suomeen! Eilen tuli kirje Cultural Carelta, että kohta pitää ilmottaa haluanko jatkaa vuotta vai mennä kotiin. Tuntu siinä vaiheessa et kotiinlähtö on jo oikeestaan tosi lähellä. 

Terkuin Tuikku