Lapset

Nyt muutaman viikon aikana oon päässy tutustuu lapsiin nopeesti varsinki, ku käytiin Hawaiilla ja siellä oltiin niin tiiviisti yhessä. Jokainen lapsi on erilainen, mutta alan pärjätä kaikkien kanssa jo melko hyvin. Pienimmän kanssa on ongelmia vaan sillon ku vanhemmat on kotona, koska sillon se vielä jostain syystä vierastaa minua. Muut lapset tykkää minusta ja sen huomaa =) Jotta saisitte jonkulaisen käsityksen millasia lapsia hoidan, kerron vähä niiden luonteista ja toiminnasta.

Ykkönen (maaliskuussa 2v) 

Hauska pikku poika sillon ku ollaan kahestaan. Oppii joka päivä uuden sanan. Sanoo minua nannaksi. Lempisana "ei" eli "no". Jos hänelle antaa jotain esim ruokaa tai kynän, pitää muistaa laittaa molempiin käsiin jotain, muuten ei ole tyytyväinen. Nauraa paljo hassuille äänille. Tykkää juosta ja tehdä jotain ihme ääntä samaan aikaan. Helppo laittaa nukkumaan. Lempijuoma maito. Muro=rara. Tietää millon kakka on vaipassa ja räkättää sille. Ikävöi äitiä paljon ku ollaan toisessa huoneessa, mutta jos äiti on poissa talosta, ei ikävöi yhtään. Osaa jo kahtoo mun rajat, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tutkailee asioita mm. tänään mun selkä oli hänestä tosi mielenkiintonen. Hänelle ei saa sanoo heippa, muuten tulee itku, pitää salaa liueta paikalta. Lempiohjelma telkkarista Kaapo "oon nelivuotias, oppimaan innokas..." Osaa nousta ja lasketua sohvalta, mutta pitää vahtia, koska ei oo vielä niin tarkka touhuissaan. Tykkää pelata sallasta leikkiä, että mä kyselen missä mikäkin ja se kertoo, esim missä auto, missä nenä yms. Ulkona ollessa ensimmäisenä on pakko löytää kivi molempiin käsiin. 

Kakkonen (huhtikuussa 4v)

Ihana neiti sillon kun ei ole väsyny. Tykkää määrätä myös muiden tekemiset. Huutaa, jos joku ei mene niinku tykkää, mutta joskus puhumalla tajuaa onneks olla hiljaa ja antaa asian olla. Osaa jo pelata muistipeliä, mutta saattaa silti nostaa kolme korttia samalla vuorolla. Kutsuu minua nimellä Tuiiide, pitkä ii ja r muuttuu deeksi. Ihanat ruskeet nappisilmät. Antaa yleensä halin ennen nukkumaanmenoa. Menee päikkäreille pelkällä käskyllä. Lempijuoma maito. Kertoo aina, että hän osaa ite pyyhkiä pyllyn vessassa, mutta lopulta pyytää (onneks) apua. Kun on väsyny, ikävöi äitiä ja isiä vaan, jos pikkuvelikin ikävöi. Väsyneenä sanoinkuvaamattoman hirvee riiviö. Tykkää avata muidenki joululahjat. Mielipuuhaa tarrojen liimailu, askartelu ja keittiössä auttaminen. Lempiohjelma myös Kaapo. Tykkää, että selästä rapsutetaan. Pitää aina kysyä, että voinko auttaa tai että tarvitseeko apua, jos ei muista, niin tulee huuto. Ymmärtää, että minun huoneeseen ei saa tulla ilman lupaa. Varsinki tämä osaa testata ne mun rajat. Sillon tällön avulias pikkuveljesä kanssa, mutta joskus se toinen ääripää. Oppii nopeesti uusia asioita. 

Kolmonen (10v) 

Ihanan reipas poika. Ensimmäisenä päivänä tuli itse minun ovelle koputtamaan ja esittäytymään. Kiusaa välillä pikkusiskoa. Tykkää urheilusta ja lautapeleistä. Ei tykkää hävitä, joko huijjaa tai muuttaa sääntöjä. Pelaa koripalloa ja jalkapalloa. Ei arkaile halata, jos lähtee esim isänsä luo muutamaksi päiväksi. Tosi huomaavainen, kysyy aina, että onko mulla nälkä ja kertoo, että saan ottaa mitä haluan. Kaunis lauluääni. Kyselee paljon Suomesta ja on aidosti kiinnostunu minun asioista. Menee joka ke ja to isänsä luo ja joka toisen viikonlopun viettää äidillä ja joka toisen isällä. Selittää paljon asioita tosi nopeesti. Tajuaa heti, jos en ymmärrä ja selittää toisella tavalla. Sanoo minua myös Tuiiideksi. Puhuu sujuvaa ranskaa. Vilkas ja sosiaalinen. 

Nelonen (13v)

Teini-ikäinen tyttö, kiltti semmonen. Tosi puhelias. Auttaa minua pienempien lasten kanssa. Pärjää hyvin keskenään kolmosen kanssa. Menee myös isänsä luo samanlailla kun kolmonen. Puhuu myös sujuvaa ranskaa. Ratsastaa kuulema tosi hyvin. Tykkää hevosleluista ja kirjoista. Äärettömän sotkunen huone. Ymmärtää minua hyvin, vaikka puhun välillä hassusti. Saa jo valvoa miten haluaa, mutta menee silti aina oikeella aikaa nukkumaan. Käy ranskankielistä koulua. Tykkää paljon lukemisesta. 

Ps. lasten lempinimet on tästä lähin ykkönen-nelonen. Numerot ei viittaa mitenkään tärkeysjärjestykseen. Ja jos joku ihmettelee aina, mikä on hm tai hd niin hm=hostäiti ja hd=hostisä. Huomattavasti helpompi kirjottaa, kun kaikilla on lempinimet tai lyhenteet. 

Terkuin Tuikku

ROSS, dress for less

Koska olin kuullu, ertä täältä tullaan aina vähintään kolmen ison laukun kanssa pois, pakkasin Suomessa mahdollisimman vähä laukkuun. Pakkasin vaan sellasia juttuja, joita oisin valmis hädänhetkellä(kun kaikki laukut on täysiä) jättämään tänne. Mulla ei siis ollu alkupäivinä mitään mitä tarvisin, joten se entinen au pair vei mut heti ekoina päivinä kauppaan nimeltä Ross. Hän kerto, et sieltä saa kaikki mitä tarvii ja sen kyllä huomasin. Se ei oo mikään hienojen ihmisten kauppa, mutta mulle ei tarviikkaan olla. Siellä on kaikki niin halpaa, että tulee ihan sokeeks välillä ja ottaa koriin kaikkee ihan turhaa. Ekalla kerralla mulla meni sinne noin 150€ ja toisella noin 120€. Kolmatta kertaa en oo uskaltanu käydä, kun ootan ja mietin, että mitä oikeesti tarviin ja yritän sit uudestaan vähä pienemmällä budjetilla. Kalliiks tulee, jos joka kerta rahaa menee toistasataa.

Tähän mennessä oon ostellu tällasia juttuja:

Rakastuin tähän sänkypeittoon heti. Onneks hm makso sen mulle takas.

KELTANEN MATKALAUKKU! Pakko oli saada Hawaiille tämä. Sitäpaitsi laukku millä tulin ois ollu liian iso niin lyhyelle reissulle.

Mulla ei ollu ollenkaa käsilaukkua täällä ja ekoina päivinä tungin kaiken taskuihin, joten pakko oli ostaa joku!

En kommentoi. Turhuus 10000+

 

Halpa ja nätin värinen treenipaita. Yritän käydä lenkillä täällä, joten ihan järkevä ostos. 

Kynsilakkoja ja aurinkolasit oli pakko saada. Noin 6€ oli noi 7 lakkaa (y)

Näiden lisäks oon ostanu hajuvettä, suklaata, vyön, villapaitoja, pinnejä, normipaidan, legginssit, kollarit, flip flopit, normi kengät, urheiluvaatteita ja  vaikka mitä muita arkijuttuja. 

Terkuin Tuikku 

Hawaii

Nyt oon kotiutunu tuuliselta, mutta lämpimältä Hawaiilta. Reissu alko siis perjantaina varhain aamulla. Mun nimi on ollu aika suuri ongelma monille täällä, koska se on niin vaikee sanoa. No, taas se nähtiin, että äiti ei ajatellu kovin pitkälle, kun mulle tämän nimen anto nimittäi meinas meidän Hawaiin matka loppua aika lyhyeen kun minun nimi oli kirjotettu väärin sinne koneelle. (Äitin syy tämäkin) Niillä meni ainaki puol tuntia, että saivat vaihdettua sen nimen oiken. Ja sit eiku juoksujalkaa VIIMESELLE MAHOLLISELLE PORTILLE! Lapset huutaa ja parkuu, kun joutuvat olemaan paikoillaan niin pitkään ja sit ku yhtäkkiä tulee kauhee hoppu ja äänensävy muuttuu niin vähemmästäki siinä säikähtää. Oltiin ihan viimetipassa portilla, mutta mikä parasta päästiin koneeseen. 

Perillä vuokrattiin kaks autoo. Matka lentokentältä hotellille oli puolisen tuntia. Vastaanotto hotellilla oli loistava. Heti näki, että tämä ei oo mikkää yhen tähen paikka. Kun ajettiin hotellin pihaan, kolme miestä tulee aukasee meille ovet ja toivottaa tervetulleeks. Meidän ei tarvinnu muusta huolehtia kun itestä, sillä laukut kannettiin meille perästä ja auto ajettiin parkkiin meidän puolesta. Sit semmonen nainen laitto meille semmoset Hawaii kaulanauhat ja opasti huoneeseen. Lapset oli otettu hyvin huomioon, kun ne sai heti tullessa valita itelle pehmolelun ja sit huoneessa oli iso maalattu tervetulokyltti, jossa oli lasten nimet. 

Pienimmän piti päästä päikkäreille ni lähin neljäveen kanssa uimaan. Altaalla meille tuotiin heti pyyhkeet, aurinkorasvaa ja vettä. Tuntu hetken siltä, että tämähän on oikee paratiisi. Niin se varmasti onkii, mutta lasten kanssa ei kaikesta kerkee nauttia kunnolla. Eka päivä meni vaan hengaillen ja paikkoihin tutustuen.

Seuraavina päivinä oltiin paljo viereisellä rannalla. Snorklattiin ja otettiin aurinkoa. Yhen päivän vietin yhen toisen au pairin kanssa, ku satuttiin törmäämään toisiin. Oli kyl kiva saada samanolosta seuraa. Sen tytön piti lähtee jo sunnuntaina ni harmi, ku ei keretty olla sit enempää. Paljo olin myös sisällä, kun pienin nukku päiväunia. Pari kertaa käytiin koko porukalla ulkona syömässä. Eka kerta oli katastrofi, kun neitineljävee oli nii väsy ja huus vaan kaikille. Mullekki lauko semmosia kommentteja, että vähä herkempi tyyppi ei ehkä jaksais. "Lähe pois ala jo mennä!" "Mä en halua sua tänne" "MENEEEEE!" Yritin pysyä pokkana ja sanoo, että nuin ei saa sanoo kellekkää, että se ei kuulu hyviin tapoihin. Onneks sen isä otti sen sit muualle rauhottuu. Nää kasvattaa lapsesa puhumalla, et ei ees huutamista. Nyt osaan arvostaa kunnon tukkapöllyä!

Reissuilla on aina kommelluksia ja hauskoja juttuja, niin myös tälläki reissulla. Yhtenä päivänä olin ensin neljäveen kanssa ja sit hm tuli huoneeseen ja sano, että tytöllä on paita väärinpäin. No se oli semmonen normi valkonen teepaita, jossa oli napit. Kaikki vois olettaa, että ne napit kuuluu etu eikä takapuolelle, mutta näköjää ei pidä olettaa mitään. Se äiti sit teki vaihon, et otti tytön rannalle ja jätti pienimmän pojan päikkäreille ja sano, et tulkaa sit ku poika herää. No mehän mentiin ja puin pojan. Illalla huoneessa hm sit totes, että "tuo on muuten yöpyku minkä oot pukenu pojalle, mutta se on ihan söpö" MISTÄ NÄISTÄ TIETÄÄ :D Oltiin sit rannalla yöpuku päällä, mut hauskaa oli. Ja saatiimpahan nauraa. On kyl onni, että osaa nauraa myös itelle. Hauska juttu oli myös se, että neljävee sano aina hissiä alligaattoriks koska elevator ja alligator on niin samankuulosia. Ekana päivänä en meinanu hoksata, et mitä se tarkottaa. Sit ehkä kaiken huippu oli kun oltiin takas san franciscossa matkalla lentokentältä kotiin, kun pienin oli väsyny ja yritin viihdyttää sitä. Tiesin, että se nauraa ku ihmiset röyhtäsee ni siinä sen enempää ajattelematta röyhtäsin sille pari kertaa aika äänekkäästi. Etupenkillä hm sanoo kymmenenveelle aika äkäsesti, että hei vähän käytöstapoja. Oltiin siis vieraan ihmisen kyydillä menossa. Mä ja se kymmenenvee katottiin toisia ja mä näytin sille sormella et nyt hiljaa. Naurettiin hulluna, mut en jääny kiinni, koska herrasmiehenä hän otti syyt niskoilleen. Naurettiin sille vielä seuraavana päivänäki. Vitsi mä oon välillä tyhmä :D

Ps. kuorin mandariinit aina samalla tavalla (kuva). Mun äiti on siitä pari kertaa sanonu, että onko sun pakko kuoria nuin, että näyttää järkyttävältä varsinki, ku joskus unohan kuoret pöydälle. No täälläki kuorin mandariinit omalla tyylillä ja ette arvaakkaan miten hyvä se tyyli on lasten mielestä. Ne syö ihan innoissaan kun kerron, että tämä eleffantti(tai mikä se nyt joidenki kaksmielisten mielestä onkaan) on vartavasten teille nämä mandariinit tehny. Joten aion jatkossaki kuoria mandariinit just silleen ku tykkään =D

Neljävee halus tyttöjen kuvan

 

Ihana työpäivä<3

Mun ja isoimman tytön huone

Iltauinnilla 

                                             

Makujäätä syömässä

Elefantti

Hotellin takapiha 

 

Tässä se toinen au pair, Manu 

Lähiran

Terkuin Tuikku

Huomista odotellessa

Tänään oli ensimmäinen kunnon työpäivä. Työt alko kahelta ni kerkesin hyvin käydä lenkillä aamulla. Vanhemmat on nyt jossain muistotilaisuudessa ja sanovat et tulisivat joskus kaheksan aikaan, mut oon varautunu jopa kymmeneen. Oon näitten päivien aikaan nimittäin huomannu, että niitten ajat on vähä lipsuvia. Ykskii päivä hm sano tulevasa kotiin 15.40, mutta ilmaantuiki siinä viiden maissa. Ei mua haittaa se ja ne tietää aina jos mulla on joku meno ni sit ne tulee ajallaan.
      Tuo mun hm on siis kotona suurimmaks osaks, et se ei käy ollenkaa töissä. Se on ihan kiva juttu, mut nyt jo oon huomannu, et ois helpompaa ku se ei ois aina tässä. Se on kyllä sanonu, et se ei ookkaan, mut näinä alkupäivinä ku harjottelen vasta talon tavoille se on ollu paljo kotona. Helpompaa ois siks yksin, ku tämä pienin poika aina itkee sen perään. Tänäänki ku alotin sillo kahelta, menin alakertaan leikkii sen kanssa ja sen äiti pääs suihkuun. Hirmu itkuthan siinä tuli. Ja aina ku se kuulee äidin tai isän äänen yläkerrassa, se alkaa itkeä. Se kuulema helpottaa vähä sit ku se pieni tottuu minuun enemmän, mut näin silti, et se oli sen entisenki au pairin kaa vähä samanlaista.
        Käytiin jossaki elämyspuistossa lasten ja hostmamin kaa noin kolmen aikaan. Ne haluaa, et opin kaikki paikat missä voin käydä sit ku oon yksin lasten kaa ni aika menee nopeemmin. Toi missä tänään käytiin oli kyl huikee just nuin pienille. Niillä on kausikortit kaikkiin tällasiin paikkoihin ni helppo sit vaa ottaa ja mennä.
       Jäin sit kokonaan yksin näiden kahen pienmmän kaa siinä viiden jälkeen. Onneks pienin ei huomannu kenenkää lähtöö niin kaikki meni hyvin. Niillä on tarkat rajat tv:n kahtomisessa mut nyt saatiin kattoo, ku oltiin tehty kaikkee muuta koko päivä. Se kävi mulle, koska ne on tosi rauhassa ku kahtoovat telkkaria, koska näkkeevät sitä niin vähä. Huomenna on aikanen herätys eikä ne nukkunu tänään päikkäreitä ni sain laittaa pienimmän nukkuu jo puol seiskalta. Se meni super hyvin. Ne on kokoajan sanonukki, et nää lapset on helppoja. Sen ku vaan vei sänkyyn ni sinne jäi tyytyväisenä nukkuu. Tää vanhempi tyttö on ehkä vielä helpompi, sille ku sanoo päivällä, et nyt päiväunille tai illalla, että nyt nukkuu ni tottelee heti ja kipsii ite yläkertaan. Ihan uskomatonta!
       Huomenna on siis aikanen herätys, koska lähteään sinne Hawaille. Ootan kyllä innolla, ku siellä pääsen tutustumaan kaikkiin ja varsinki näihin isompiin lapsiin kunnolla. Vaikee ku ne on isäsä luona aina ke ja to ja joka toinen viikonloppu ni nytkii oon nähny niitä vaan muutaman kerran. Oon jo pakannu kaiken ja herään siinä 6.15 viimestään. NIIN SIISTIÄ!!!


 Terkuin Tuikku

Uus perhe

Oon asunu mun uuden perheen kanssa nyt muutaman päivän. Saavuin siis perjantai iltapäivällä. Mua vastassa oli perheen isä, äiti ja nuorimmat lapset (melkein 4 ja melkein 2veet). Olin jutellu aikasemmin perheelle vaan Skypessä ja livenä niiden näkeminen oli tosi outoo. Ne oli paljo pidempiä ku olin arvellu. Hostäiti on mua vaan vähä lyhyempi ja hostisä paaaljon pidempi, eli en ookkaan huvittava näky tässä perheessä, kun luulin, että kaikki ois mua lyhyempiä.
    Ekana iltana rupsen tosi aikasi nukkumaan. Kerkesin vähä nähä taloa ja tutustua vähä lapsiin. Jo ekana iltana opin sen, että tää neitineljävee on tosi suorapuheinen, nimittäin ekana iltana hän ilmotti mulle, että mulla on iso maha<3 ja kertoi myös, ettei tykkää mun tuomasta lahjasta (angry birds pehmolelusta). Seuraavana päivänä se näytti kelpaavan. On siinä myös plussaa, kun puhuu nuin suoraan kun sit parin päivän päästä olin pukeutunu keltaseen neuleeseen ja tukka oli pannalla taaksepäin ni tää samanen tyttö sano niin suoraan ja miettimättä sen enempää, että "sä oot tosi kaunis". Huh, mulla on vielä mahiksia olla yhtä kiva au pair ku tää edellinen, joka muuten lähtee huomenna. Sit alotan vasta tutustumisen kunnolla, kun eivät kokoajan itke sen perään. Hirmu vaikee yrittää miellyttää, ku se entinen au pair on niin läheinen niille. Uskon, et tilanne on eri jo muutaman viikon päästä.
     Lauantaina käytiin ostaa mulle kaikki mitä tarviin tänne huoneeseen. Tää perhe on kyllä tosi reilu, eivät oo liian tarkkoja et mitä kenenki kuuluu ostaa. Eilen hommattiin mulle myös uus puhelinliittymä. Ainut mistä vois vähä mainita on se et täällä on aina pöydät täynnä tavaraa ja vähä sotkusta ja sit, et lapset saa helposti periks kaiken..se vaikeuttaa mun työskentelyä. Mut kun kuulee muiden au pairien tilanteita ni en kyllä valita mistään! Noi ottaa perheenjäseneks heti ja ovat kiinnostuneita mun tekemisistä. Saan myös majottaa kavereita tänne jos haluan, jotkut au pairit ei saa.
      Isommat lapset tuli vasta eilen, ku ne oli isäsä kanssa viikonlopun. Ne on huippuja!! Ihan parhaiten varmaan tuun pärjää sen 10v pojan kaa, ku tykätään nii paljo samoista jutuista. On sillä näköjää vaikutusta, et on kasvanu kolmen isoveljen kanssa, ku tykkää kaikesta sählystä, jalkapallosta ja koriksesta enemmän ku esim ratsastuksesta, mitä tämä 13v tyttö harrastaa.
      Tänään oon ekan kerran yksin pienimpien lasten kaa. Toivon, että sen pienimmän itkukohtaus menee nopeesti ohi. Se nimittäi itkee aina ku joku lähtee ovesta, täytyy varmaa yrittää mennä sellaseen paikkaan et se ei nää.
       Ajaminen täällä on tosi helppoo, koska on automaattiautot. Tajusin myös miten nää kadut menee ja osasin eilen ajaa ite kotiin yhestä kaupasta. Hirveesti on stop-merkkejä ja niitä kuulema vahditaan, et pysähtyykö ihmiset. Ei noi hostitkaan tee sellasta täyttä pysäytystä, koska niitä merkkejä on oikeesti melkei joka risteyksessä..

Käytiin eilen tuossa viereisellä rannalla. En voi käsittää, et asun täällä.

 Terkuin Tuikku

USA

Tähän mennessä oon nähny jo vaikka mitä. Täällä on moni juttu tosi erilainen ku suomessa:

Ihan ekana ruoka. Siis kuka laittaa vaaleen leivän päälle hilloa tai nutellaa? En minä ainakaa. Oon nii onnellinen ku vaihtoehtona on myös kinkkua ja juustoo, mut siivut on kauheen isoja. Yks kinkkusiivu on neljä kertaa saman kokonen ku suomessa ja juustosiivut samaten. Eli stereotypia siitä, että amerikassa kaikki on suurta on muuttunu todeksi! Myös maitopurkit on valtavia..ja autot ja talot ja mikä pahinta monet ihmiset! 

Vessanpönttö on erilainen. En tiiä onko joka paikassa mut niissä missä oon käyny, se on nii outo. Ekan kerran ku menin vessaan olin sillee voiei voiei tää pönttö on rikki, se tulvii. Mutta ei...kaikki pöntöt oli "rikki". 

Autot täällä on isoja ja suuria ja liikennekulttuuri on paljo, miten sen sanois, tahdikkaampi kun suomessa. Liikennevaloissa kiihytetään sataseen ja tehdään äkkijarrutus seuraaviin valoihin. Tiet on myös valtavia. Plussana on et täällä annetaan tietä jos esim haluaa vaihtaa kaistaa. Rekat täällä on semmosia nenärekkoja en tiiä parempaa termiä sille. Suomessa niillä ei oo nenää.

Ihmiset on tosi ystävällisiä täällä ja nauravaisia. Ei tunnu yhtään epämukavalta mennä kysyy neuvoa joltain, kun ne on heti silleen "minä autan minä autan" ja heittää läppää ja kyselee kuulumisia. Kyllä suomessaki autetaan, mut se on monesti vaan yks lause tai käden heilautus. Lentokentällä odotellessaki yks nainen kyseli kaikkee meiltä et mistä ollaan ja mitä tehhään täällä. Sit ku tuli puheeks jääkiekko ni yks vanhempi mies mun takaa tuli mun luo että "kuulinko oikein, että oot suomesta ja tiiät jääkiekosta?" Mä et joo, ja puhuttiin sit läpi suomalaiset pelaajat Granludista Selänteeseen. 

Täällä on paljo erivärisiä ihmisiä ja se on kiva, että ei syrjitä ihonvärin vuoks. 

Sit kaikki varmaan tietää sen jutun, että amerikassa kielletään laittamasta kissaa mikroon. Nyt ymmärrän senkii, nimittäi ea-kurssilla kerrottiin niin outoja juttuja ihmisten auttamisesta ja amerikan säännöistä ylipäätään. Koska täällä kaikki hoito on vakuutusten alla sun pitää kysyä loukkaantuneelta, et saako häntä auttaa ja siihen saa vastata ei. Ja jos oikein ymmärsin ambulanssiinkaan ei oo pakko mennä, koska siitä tulee lasku jälkeenpäin. Ja typerin ja yksinkertasin juttu oli että jos lapsi loukkaantuu niin  ensin pitäs kysyä vanhemmilta että saako lasta auttaa. SIIS MITÄ IHMETTÄ, tottakai mä autan kaikkia hädässä. Ja sitten vielä, jos oikein ymmärsin, jos autat jotakin jotenki huonosti/väärin voit joutua kuulusteluihin tai jopa vankilaan. Mut siinäki oli että, jos autat parhaiden kykyjesi mukaan, et joudu vankilaan. Kuka auttais muka huonoimpien kykyjen mukaan? Siis tää maa on niin yksinkertanen :D 

Koska ihmiset on niin sosiaalisia, joka paikassa on melusta. Alku on tällasta totuttelua, koska jos haluaa puhua jollekki ni pitää keskittyä tosi paljo. Melu ja vieras kieli päällekkäin ei oo mun juttu. 

Oon jo täällä perheessä ja alku on ollu kyllä täydellinen. Kerron siitä lisää ens viikolla!

Terkuin Tuikku

New York city

New York oli mahtava! Ei sitä osaa vaan kuvitella miten korkeita ne talot on, vaikka elokuvia sieltä on nähnykki. Kunnassa missä asun suomessa on korkein talo kaks tai kolme kerroksinen ja tuolla tuntu niin ihmeelliseltä ku talot oli sellasia pilvenpiirtäjiä. Meidän torstai päivä alko ensiapu kursseilla ja sit kahelta startattiin bussi kohti New York cityä. Ekaks oli ehkä mielenkiintosin kiertoajelu ikinä. Tiiätte miten normaalisti ne oppaat on silleen "ja vasemmalla näkyy lato missä paavali synty" ei kiinnosta. Tämä opas osas ottaa yleisön huomioon ja koska meidän keski-ikä oli joku 21 se tajus kertoo tästä päivästä esim julkkiksista ja elokuvista mitä missäki oli kuvattu. Ajettiin mm. Beyoncen, Nicki minajin, calvin kleinin ja harry potterin näyttelijän talon ohi. Sit nähtiin paikkoja missä on kuvattu esim. Sinkkuelämää ja GOSSIP GIRLIÄ!! (Ajettiin Chuckin hotellin ohi). Nähtiin myös vapauden patsas vähä kauempaa ja se oli tosi upee, ku aurinko oli just laskemassa ja siellä se vaa oli. Ajettiin myös time squaren ohi ja myöhemmi mentiin siitä myös jalan. Se on kyllä totta, et toi kaupunki ei ikinä nuku. Porukka vaan lisi, mitä myöhempi oli. Meille oli myös järjestetty sellanen top of the rock juttu, missä mentiin tosi korkeen talon katolle ja sieltä nähtiin Empire State Building ja oikeestaan koko New York. Sit oli aikaa kierrellä missä halus. Osattiin jopa oikeeseen aikaan takas bussille. Ihan huippu kokemus suosittelen kyllä kaikille varsinki sitä katolla käyntiä (paitsi jos pelkää hissejä) nimittäi se hissi kulki varmaa 100km/h :D 

Terkuin Tuikku
 

Training school

Tulin vaan kertomaan että hengissä ollaan! Matka oli kyllä ehkä uuduttavin kokemus ikinä, koska lentokentillä oli niin paljo oottelua..varsinki nykin päässä, kun piti odottaa kaikki muut au pairit samaan bussiin. Eka kokonainen päivä koululla ohi ja voin kertoo, että väsytti kun opiskelua oli 8-18.30. Huominen on varmaan vielä pahempi kun pitää olla skarppina 8-20, mutta sitten torstai on helpompi ku mennään päiväks nykiin :) Kello on täällä 20.06 ja Suomessa 03.06 joten pakko yrittää nukkua. Tässä vähän kuvia teidän (varsinki mummun tiiän että luet tämän ensimmäisenä) iloksi!

 

Terkuin Tuikku

Suuntana New York

Nyt se sitten tapahtuu. Istun lentokentällä ja ootan, että pääsen koneeseen. Lento menee nykiin Tukholman kautta ja kaiken kaikkiaan se kestää 11h. Halusin semmoset nopeet heipat, ettei mee vaan itkemiseks tää lähtö. Sit ku olin hetken yksin tuli semmonen mahtava olo, et nyt mä meen. Kohta tuliki sit se toinen au pair, joka lähtee samalle lennolle ja lähettii tekemään check iniä.
     Lähtöselvityksessä mun laukku oli 5kg liian painava joten jouduin ottaa sieltä vaatetta käsimatkatavaroihin. Yhen muovipussin vaatetta laitoin myös tämän toisen au pairin isän mukaan ja sanoin hakevani ne sit vuoden päästä :D huhhuh..vielä ois laukun tullaus Arlandan kentällä ja ei kumpikaa tiedetä miten se tapahtuu. Yks asia kerrallaan!
     Oli huippua ku kuulin viime viikolla, että pääsen heti 17.pv Hawaiille, ku se perhe menee sinne joululoman viettoon. Tuntu iha hullulta ku ne vielä kysy, että haluanko lähtee. Ku mun ei siis ois pakko lähtee niiden kanssa lomille, jos en haluais. Mut tottakai mä Lähen!!!
     Pahin jännitys on nyt ohi, kun sai hyvästeltyä kaikki tyypit. En tiiä, et millon saan seuraavan kerran nettiyhteyden, mutta VUODEN PÄÄSTÄ NÄHDÄÄN KAMUT :)

Tätä sit tyhjenneltiin siinä lähtötiskillä :D

Terkuin Tuikku